United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Nyt", virkkoi noita ääneen tovin kuluttua, "nyt näen. Aika on sopiva ylihuomenna; silloin on täysikuu." "Uhkaako meitä matkalla mikään vaara?" kysyi Sipo. Höyryn seasta kuului vastaus: "Jos ette puussa näe sinistä karhua, jota ei ampumalla voi tappaa, niin olette vaaralta turvassa." "Hyvä", jupisi Sipo; "tuossa ovat rahasi". Hän läksi kevein askelin noidan mökistä.
Läheisestä mökistä saatiin mies, ja ennen päivän valjettua he taas läksivät taipaleelle. Ville ei vielä silloinkaan tiennyt maailmasta mitään. Hän vaan pyörtyi pyörtymistään, yhä uudelleen. Vähän aina saivat virkoamaan välillä, kun panivat milloin viinaa, milloin Hokmannia suuhun, mutta hetken päästä kun katsoivat, oli hän jälleen tainnuksissa.
Eiköhän olisi parasta, että sovittaisiin pois koko asia, eihän sinulle ole kuitenkaan siitä mitään hyötyä, minä kun ... tuota ... muutoinkin olen niin köyhä. Ja muutoinkin ... tuota ... niin eiköhän se sopisi?" puheli Hikliini pelossaan Tuomaalle. "Ettehän te mikään köyhä ole, kun olette joka mökistä saaliissa", vastusteli Tuomas.
TOPRA-HEIKKI. Tulen nyt viimeksi tuolta Santalan mökistä, joka kuuluu rikkaan Ruohomäen alle. KUNNARI. Siellä Ruohomäessä ei ole tyttäriä eikä poikia. Ei nuorta väkeä ollenkaan. MIKKO. Mutta isäntä eikös ole tunnettu oikein ahneudestaan ja ilkeydestään? TOPRA-HEIKKI. Vanha pakana, koron-kiskuri, mikä lienee. Nyt hän on sanonut ylös Santalaiset mökistään.
Kalua kaikenlaista toi mamseli mukanaan ja Elsa sai asua kesällä mamselin kanssa samassa huoneessa. Elsan mökistä tehtiin levähdyspaikka kävelymatkoilla tahi oikeammin metsäpirtti. Se oli Munkkiniemen herrasväen kesäkartanona, ainoastaan leikillä ja naurun vuoksi, mutta usein he sentään menivät mökin sievälle nurmikolle istumaan.
Hän oli Pöllön Yrjön mökistä saanut parempaa kuin hopeakolikot olivatkaan, hän oli saanut viisautta, ja siitä asti kuin hän siellä viimeksi oli ollut, oli hän ruvennut uutta elämää elämään. Silloista seikkailua ei tiennyt kukaan muu kuin asianomaiset. Syksyllä oli hän urakalla rakentanut Mattilan riihet ja talvemmalla oli hän nikkaroinut ahkerasti; sillä kyllä se mies aikaan sai kun vaan tahtoi.
Mutta nyt minä luulen melkeen varmaan, ettei Simo sinua mistään rakkaudestaan pyydä vaimokseen, vaan ainoallaan siitä syystä että kun me vanhat tästä konsa kupsahtaisimme, niin tästä meidänki, vaikka huonosta, mökistä hän jonkun ruplan saisi. Minun neuvoni on siis semmoinen, että sinun olisi paljon parempi pysyä erillään koko siitä miehestä. Itse kumminkin saat päättää miten tahansa.
Nyt en kuitenkaan malttanut mennä ohi, kun Kokkosen puodissa, jossa minulla oli pieniä ostoksia tehtävänä, sain kuulla, että Taavi oli saapunut kotia. Kulovalkean nopeudella levisi viesti siitä talosta taloon, mökistä mökkiin. Tulin näyttääkseni, ett'en minä ainakaan pidä Taavia niin vaarallisena otuksena, että häntä tarvitsee pelätä. Terve, Taavi! Minä en ensinkään ymmärrä sinua pelätä!
Hän tietää että »Kiirut» on Heikkilän isännän oriin nimi, mutta nyt hän ei sitä muista niinkuin tuo mies ajaisi varta vasten hänen mökkinsä ohi ja huutaisi: »mitä vielä mietit, etkö näe kuinka minä teen, kiirut, kiirut, kiirut!» Hän ponnahtaa seisoalleen ja rientää mökistä ulos. Ensin jonkun matkaa maantietä, sitten aidan yli peltoon hän alkaa nousta pitkää, loivaa rinnettä kuoppakunnasta kohti.
Ja ihmeellistä! Vaikka heille on koetettu toimittaa lukutupia, iltamia, kaikellaisia huveja, ei mikään auta. Viina ja puukko ja riihitanssit on sentään heistä parempia! Hänen vielä puhuessa Helena juoksi Muona-Maijan luo tarkemmin kuulemaan. Maijan mökistä kuului kovaa torumisen pauhua ja kiroilua. Tuntui niinkuin Maija itse olisi raivoillut.