United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Väkijoukko asettui piiriin tämän ryhmän ympäri ja eräs ääni huusi: "Karhu tuntee hänen Bern'in ystäväksi!" Ja kaikki läsnä-olijat kertoivat tämän lauseen yksin äänin. "Teidän ylhäisyytenne", Villon kiiruhti sanomaan, "ottakaa heitä sanoista kiinni. Tuo eläin on Bern'in suosikas, se on elävä kuva siitä itsestä. Esittäkää itsenne heille näin, karhun seurassa; se on oleva heistä jo voiton enne.

Kaikki läsnä-olijat rupesivat nauramaan ja loivat merkitseviä katseita toisiinsa. Vaan rouva Aurell oli aina niin ihanteellinen, hänen mielestään, kuten rouva Bergerillä oli tapana pilkallisesti sanoa, ihmiset ja olot eivät olleet sellaisia kuin ne todellisuudessa olivat, vaan sellaisia jommoisiksi hän ne tahtoi, eikä siis maksanut vaivaa vastustaa häntä.

En nyt itsekään muista mitä silloin sanoin, sillä olinpa hyvin kiivastunut, mutta sen selvästi muistan, että kun pitkä puheeni oli loppunut, huusivat melkein kaikki läsnä-olijat 'hurraa' ja Ruhtinas vaalistui nähtävästi. Illalla tuli perintö-ruhtinas minun luokseni, pyytäen minua ei olemaan niin jyrkkä sanoissani, mutta minäpä sanoin hänelle päin silmiä olevani todenpuhuva kansan-mies.

Ja tätä teki hän huolimatta melusta ympärillään tahi muista soittokaluista, joita kuului likimmäisistä salongeista, taikka ilkivaltaisista lapsista, jotka nyrkeillään pieksivät soittimen joutilaita kieliä poikki. Tämän soitannon alla kaappasivat läsnä-olijat sattumoisin käteensä kirjoja, joita oli siellä ja täällä pöydillä.

Itseni tunsin jumalattomien joukossa. Läsnä-olijat kertoivat minun silloin olleeni sykkyrässä kuin kerä ja näyttäneen kasvoiltani kuin musta kekäle. Kovasti olin huutanut apua. Sitte selkenin. Rupesin ajattelemaan, että enkö lie minäkin sellainen hillitön peto, jonka kiihkoja ainoastaan yhteiskunnalliset lait kytkevät.

Tunnin verran kuningasparin vieraat olivat odotelleet, eikä Lysiasta vielä kuulunut, maljoja oli sillä välin täytelty ja tyhjennelty, Euleus eunukki oli jälleen yhtynyt aterijoitsijoihin, ja keskustelu oli kokonaan muuttanut muotoansa, sillä kaikki läsnä-olijat eivät enään kuunnelleet samaa, vaan päinvastoin molemmat kuninkaat ja Aristarkhos olivat kiintyneet puhelemaan vanhempien runoilijoitten pitkin Kreikkaa hajallaan olevista käsikirjoituksista ja oppineista teoksista sekä niistä toimista ja keinoista, joitten kautta ne tahi kelvolliset otteet niistä saataisiin museumin kirjastoon.

Toinen talutti toista, noin kaksi vuotta tahi sillä paikoin vanhaa, astunnassaan vielä horjuskelevaa pienokaista, joka kummastuksella ja pelolla katseli, milloin noita mustia vaatteita, jotka sen päälle oli laitettu, milloin tätä suurta kokousta tässä. Kaikki läsnä-olijat nousivat surujoukon sisääntullessa, ja tervehtivät heitä syvimmillä surkuttelevaisuudella.

Läsnä-olijat nyt rupesivat tarkastelemaan tuota veristä merkkiä, mikä mitäkin selitystä lisään pannen. "Jos niin on", virkkoi yksi, "niin taitaisi Heikki Sepän olla paras turvata koipihinsa, sillä korkea oikeus tuskin katsonee porvarinhuoneen suojelemisen kyllin päteväksi puolustus-syyksi sille, joka on aatelisherran käden poikki pannut. Laissa on paha pykälä ihmisraajan silpomisesta."