Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kaikki liha putosi pois hänen kasvoistaan ja jäsenistään; hän oli aivan kun luuranko, nahka keltaista ja kuivettunutta. Ainoastaan toinen sääri, johon oli vettä kasvanut, lepäsi raskaana ja liikkumattomana kuin kiiltävä, mustansininen möhkäle. Niin vähitellen alkoivat myös hänen aistinsa tylsyä, hänen näkönsä heikkoni päivä päivältä ja hän ei tuntenut kovintakaan ääntä vieressään.
Kuollut on työ, tuo suuri, käymätön kone, jonka luuranko tuossa pimeydessä on hirvittävä. Työmies on ulkona, kadulla, käytävällä. Hän on astuskellut katukäytäviä kahdeksan päivän ajan saamatta mitään työtä.
Muissa kielissä merkitään tuntemattomia vuosilukuja puustavilla X. Suomen kielessä on sovelias ottaa niiden merkiksi pulistavia O:ta = Outo vuosiluku; eli pidettäköön se tyhjän merkkinä. Ylläoleva O merkitsee tuntematointa vuosilukua Suomen kansan muinasajassa. Tämä on Suomen kirjallishistorian luuranko. Kirjallishistoriallinen tutkinto, taito ja esitys on antava tälle luurangolle lihan ja veren.
Hän katsoi sen sisälle ja kauhistui, sillä se oli suureksi osaksi täytetty ihmisen luilla ja päällimäisenä oli puolimädännyt lapsi sekä parin muun lapsen luuranko. Tämä oli loppupuolella kesää, kun minä olin vielä abbotin erinomaisessa suosiossa ja sain käydä yltympäri luostarissa. Petter vei minut kaivolle, mutta minä en rohennut katsoa siihen.
Hän muisti Sérafinen muutamia vuosia sitten, viidenneljättä vuotiaana, punatukkaisena, ylpeänä kaunottarena, jolla oli korkea vartalo, hiukset kuin päivänpaiste, kaula ja rinta loistavan valkeat. Mitenkä oli mahdollista, että hän oli voinut vanheta noin nopeasti, hänhän oli pelkkä luuranko siitä kauniista naisesta, jonka Mathieu oli tuntenut. Hän oli nyt satavuotias.
Hän oli laiha kuin luuranko, pukunaan vain karkea palttinariepu lanteiden ympärillä. Hän heittäytyi Virginian jalkoihin, tämän juuri valmistaessa aamiaista perheelle, ja sanoi: "Nuori neiti kulta, armahtakaa paennutta orja parkaa! Jo kuukauden ajan olen harhaillut näillä vuorilla, puolikuolleena nälästä ja usein metsästäjäin ja koirain takaa-ajamana.
"Ei, antakaa hänen olla", huusi hän nopeasti, "se olikin vain käärme, joka kiemurteli ohi. Eteenpäin!" "Nyt oikealle", sanoi juutalainen. "Tässä päättyy vesijohto temppeliholviin." "Mitä täällä on? Luita. Luuranko!" "En jaksa enää! Kalmanhaju tukahduttaa minut. Apua!" vaikeroi eräs miehistä. "Antakaa hänen jäädä! Eteenpäin!" komensi Johannes. "Minä näen tähden."
Se oli väärin niinkuin sekin, että me nyt niin varmaan pidämme häntä kuolleena kuin itse olisimme olleet hänen hautajaisissaan. Ehkä elää hän vielä; eipä Aurajoki antanut mitään, kun häntä haettiin. Jos olisi Aurajoki hänet niellyt, olisi hänen ruumiinsa pitänyt tulla näkyviin, niinkuin tuon vähäisen lapsen luuranko, jonka vanhemmista ei tietoja saatu.
Elias oli kokenut kumpaakin ja hänen kasvoissansa oli kyllä merkkejä tuhansista vaaroista, joiden läpi hän viimein pakolaisena pääsi Suomen rajalle sekä puolisokeana ja laihana kuin luuranko pääsi hyväntahtoisen majurinrouva Tavastin luo Nokian kartanoon. Elina ei tajunnut, miten paljon hänen kotinsa oli antanut Eliakselle. Toinen ei koskaan mittaa toisen onnea.
Tätä tilaisuutta käytti hindu-isä, joka oli sangen roteva mies, mutta laiha kuin luuranko, hyväksensä saadakseen kerrankin tilavan vatsansa tarpeeksi täyteen. Hän otti kaikki seitsemän ruoka-annosta ja meni rakkaan perheensä luo välikannelle; muutoin täytyi kaikkein yläkannella aterioida, jos vaan ilma siihen oli sopiva.
Päivän Sana
Muut Etsivät