United States or Falkland Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän kuultuaan poika tyyntyi, ja kumpikin meni omiin askareihinsa. Niillä ajoilla oli Antti kaksitoista wuotta täyttänyt. Hän oli walkotukkainen, sinisilmäinen, kaunis poika ja joksikin isokaswuinen ikäisekseen. Ollen siiwon= ja hiljaisen=luontoinen, olla nyhjerteli hän melkein aina itsekseen. Totta kyllä oli, ett'ei hänellä ollut taipumusta eikä halua kowaan ruumiilliseen työhön.
"Niin jalo luontoinen; sillä te voitte niin hartaasti rakastaa, te voitte niin hurjasti tapella ja kuitenkin te voitte, kun olette tullut vakuutetuksi siitä, että teidän rakkautenne olisi onnettomuus hänelle, jota rakastatte, luopua siitä; ja te voitte, kun tappelussa olette tappiolle joutunut, antaa voittajallenne anteeksi siihen määrään, että kuljette yksin hänen kanssansa niinkuin ystävän kanssa, vaikka tiedätte ettette tarvitse tehdä muuta kuin panna jalka hänen taaksensa voidaksenne malttamattomassa hetkessä hänen surmata; mutta ennen kuin te hänen surmaisitte, puolustaisitte te häntä koko sotajoukkoa vastaan.
Kansa on perin pohjin hyvän luontoinen, mutta kärsimys voi kerran loppua ja tehdä tepposia, joista saattaa seurata sanomattomia muutoksia... Muistakoot kaikki joita se liikuttaa tämän aikanansa. Moni luulee kuka tiesi edellä seisovan taulun olevan maalatun liian synkeillä värillä, mutta minä vastaan: Tutki ensin tila tyystään ja päätä sitten.
Jussi vertaili talon hintaa Hyvärisen tytön myötäjäisiin. Jo kysyi hän Kaisalta: »Milloinka se tämä Makkonen kuoli?» »Johan siitä on Mikkelin jälkiviikosta toinen vuosi menemässä. Se kuoli samaan aikaan kuin Jussi Väänäsen isä ukko sieltä Kiihtelysvaarasta!» Hän pyyhki pankon ja kysyi: »Yhäkö se on tämä Vatanen yhtä iloisen luontoinen kuin ennenkin?» Jussi ei nyt vastannut.
Yhdessä nämät lapset sitten kaswoiwat ja warttuiwat, niinkuin kaksi nuorteaa wesaa, hywästi istutettuna hywään ja tuoreesen maahan. Poika oli siiwo ja hiljaisen luontoinen sekä nöyrä ja tottelewainen kaikille ihmisille, mutta erinomattain isäntäwäelleen; sentähden rakastiwat häntä kaikki ihmiset. Hän oli niin teräwäpäinen, että oppi melkein itsestään kaikki mitä hänelle opittawaksi annettiin.
Voittoriemulla katseli opettaja toisia herroja ja kuuli mielihyvällä, miten nimismies kuiskasi tohtorille: "se on h tin oppinut mies tuo Pekka Kust'-Heikkilä, vaikka on synnyltään suomalainen." "Ja millainen puhuja sitte!" myödytti tohtori. "Minkä luontoinen se on tuo sinun hevosesi", kysyi kauppias Pettonen Matilta.
Ystävällinen ja vilkkaan luontoinen ollen, on hänen vieraanaan hauska olla, ja kun lampun valossa istuttiin teetä juomassa, unohti aivan mikä mies hän on ollut. Haapoja nauroi makeasti ajatellessaan mitähän Suomessa arvellaan kun kuullaan että Sutki ja Haapoja asuvat yhdessä. Minä luulen, sanoin minä, ettei erittäin suuresti luotettaisi tähän komppiin.
Hän vaan näytti tyytymättömältä ja katseli maahan. Maria ei ole muiden luontoinen, lausui vihdoin nuorukainen. Hän piti velvollisuutenaan puhua Marian puolesta kun tämä ei voinut tehdä sitä itse. Mutta kokenut soturi ei edes luonut silmiänsä Husulaan, mutisi vaan itsekseen: Lumi karistaa kevään lehdet, tuli polttaa ne, ja kuolema on kaiken loppu. Nuo synkät sanat eivät vaan koskeneet Husulaan.
Setä on kyllä kovin herttainen, mutta en minä viihdy serkkujeni parissa, me olemme varsin erilaisia mieliltämme.» »Kyllä niin, sinä olet aivan isoisäsi, kapteeni-vainajan, luontoinen ja ihan hänen näköisensäkin. Jaa jaa», sanoi neiti ja puhui ikäänkuin itsekseen, »hän oli mies, joka katsoi ainoastaan ihmisen todellista arvoa, eikä hänen mielensä milloinkaan hehkunut ulkonaisiin komeuksiin.
Kuvattu oikeudenkäyntikohtaus johtuu miestappo- tai murha-asiasta, mutta on sinänsä riita-asian luontoinen. On tapahtunut miestappo tai murha; vainajan suvun oikeutta edustava henkilö on suostunut verikoston asemesta tyytymään henkisakkoon. Mutta sitten on syntynyt riita-asia; murhamies väittää jo suorittaneensa sovitun sakon, vastapuoli taas ei myönnä sitä saaneensa.