Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Tyttö pudisti kiihkeästi päätään. Hänen pelkonsa herraansa kohtaan näytti kadonneen. Miltei ylimielinen oli se loiste, joka tuontuostakin leimahti hänen riemunhurmaamista silmistään. Viini valoi liekkejä Boleslavinkin suoniin. Hänen katseensa oli kuin lumottuna kiintynyt Reginan vartaloon, joka vääntelihe ja venyttelihe hurmaavana kuin menadi.
Kanss' sinun sinne rientäisin, Ja iloll' siellä eläisin, Oi, rauhan maa! "Mä tiedän miss' on rauhan maa, Ja sinne saan mä kulkemaan Kes'-illan tyyntä nauttimaan: Se luona Herran taivahan On rauhan maa." r Kumiseva kellon ääni kuuluu kaukainen. Vaikenee sen kuullessansa oksall' lintunen Ja alkaa taasen laulamaan, Vaan vaikeneepi uudestaan Kuin lumottuna. Soitolla Lie voima salainen.
Siinä riippuu metsän mieluinen emäntä maan ja taivaan välillä, milloin harmilla silmäisten ylös, milloin kauhulla katsahtaen alas. "Ah!" kiljaisee hän viimein. Maisteri seisoi tuolla huomaamatonna entisellä paikallaan, lumottuna, ihastuneena. Entäs sitten tuo "ah!"? kuinka ihanalta se kuului, raikkaana, hopeankirkkaana! Ja hiljalleen kertoi metsän kaiku: ah!
Valdemarin haavat sidottiin ja kipu esti hänen kaikkea muuta ajattelemasta. "Hänellä ei ole vaaraa," vakuutti lääkäri; "ei yksikään luu ole musertunut, ainoastaan lihaiset osat ovat tallaamista kärsineet." Näistä sanoista johtui koko se hirveä näky elävästi lumottuna Valdemarin mieleen, kun hän äitinensä rapulta survaistiin alas.
Tien vieressä, siinä jossa se poikkee Läävälahteen, istui kivellä voimakkaan näköinen mies, suora ja solakka kuin nuori petäjä, opettaja tunsi hänet Hukkasen isäntärengiksi; tämäpä kun näki heidän tuolla tavalla yhdessä tulevan, kavahti pystyyn ja jäi seisomaan niinkuin kiinni lumottuna: uhkaa ja surua ilmaisi koko hänen olentonsa.
Ikäänkuin jonkun näkymättömän koneiston vaikutuksesta he kohosivat hiljalleen, tahdissa varpailleen, kunnes taas seisoivat suorina kuin kynttilät, mutta yhä edelleen kädet kupeella. Enenevällä hämmästyksellä katseli maalaistyttö, seisoen lumottuna paikallaan, noita ikäihmisiä, joita hän oli luullut niin siivoiksi.
Kaikki tämä tapahtui vähemmässä ajassa kuin olemme tarvinneet sitä kertoaksemme, ja Mabel oli nähnyt kaikki tyynni. Hän oli seisonut paikallaan kuin naulattu, katsoa tuijottaen ikäänkuin lumottuna tuota kammottavaa tapahtumaa. Mutta yhtäkkiä muistui hänen mieleensä, että Jennie oli mennessään jättänyt oven auki.
Viimein kääntyi leijona kokonaan häntä päin ja peto ja miekkailia seisoivat silmästä silmään toinen toistansa katsellen. Mutta ihmisen tyven katsanto näytti tuskauttavan ja vimmastuttavan eläintä. Hän ammahti takaisin, karvojansa ja häntäänsä pöyristyttäen; ja harjaansa pudistaen hän lyykistyi alas hirmuista hpökkäystä varten. Summaton kansajoukko istui kuin lumottuna.
Herra Markuksen katsanto rippui, ikäänkuin lumottuna tuossa kauniissa päässä, joka nojasi hänen kätensä yli, tuossa komeassa, yksinkertaisesti taaksepäin kammatussa ruskeassa tukassa hämärä virta täynnä sähkövoimaa, saavutti hänet.
Erik istui niinkun lumottuna, ja hänestä tuntui, kun ei hän koskaan olisi nähnyt mitään niin kaunista, kun tämä polvillaan oleva tyttö, jonka kasvoilla kyyneleet virtailivat. Heti viittasi hän vahdille, joka jäi neuvotonna seisomaan ovelle Valdemarin kanssa. "Hän ei tahtonut vihoittaa teitä, herra", sanoi Signe suloisesti rukoillen.
Päivän Sana
Muut Etsivät