Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Kun taas lukukausi alkoi, lähdin minä yliopistoon. Toisenlainen into, toisenlainen halu ja tarmo oli minulla nyt kuin ensimäisellä lukukaudella. Poissa oliwat nyt entinen kylmyys, alakuloisuus, kuulemattomuus ja yhtäkaikkisuus, ja oppiminen alkoi käydä entistä rataa. Eipä kauan wiipynyt, ennenkuin oppitowerini alkoiwat kummastukseksensa hawaita minussa taas muutoksen tapahtuneen.
Mutta semmoisella pakinalla riensi iltapuoli tiehensä; kun lapset taas olivat kokoontuneet ja Sandy herkkätuntoisuudella, jota opettajatar osasi aivan suureksi arvostella, sanoi heille jäähyväiset, ennenkin uudispaikkaan joutuivat silloin arveli Miss Mary, että se päivä oli ollut lyhin koko hänen ahkerassa elämässään. Pitkä kuiva kesä kallistui loppumaan ja samaten myöskin koulun lukukausi.
Kului lukukausi ja kului toinen; nuoremmat ikäluokat kulkivat hänestä ohi, raha-asiat huononivat ja luotto loppui, ja luultiin jo, ettei siitä Eemelin tutkinnosta tulekaan koskaan mitään. Mies vanheni ja jurottui yhä, ja takki kävi nukkavieruksi. Ja arveltiin, että siihen se tentteeraus nyt on jäänyt. Mutta eipähän jäänyt.
Hyvästi neiti, eikö meillä olo ollut hyvä lukukausi ja ihana kevät? sanoi opettaja hyvästellessään. Te siis olette jo unhottanut kaikki vastoinkäymisenne? kysyi hän. Tuntuu aivan siltä, vastasi hän hymyillen. Neiti on iloisella luonteellaan valaissut koko koulutalon ja minun huoleni myöskin, siitä täytyy minun saada teitä kiittää.
Kun molemminpuolinen rakkaus vallitsi lasten ja opettajan välillä, kului ensimäinen lukukausi melkein huomaamattani. Mieltymys toimeeni huojensi vastukset, joita kyllä runsaasti kohtasi kokemuksen ja tarpeellisen taidon puutteessa. Minulla oli jo monta vuotta ollut elämän kumppanin kaipaus, ja siitäkin olin useasti lähettänyt huokaukseni korkeuteen.
Jaa, jaa, mutta katso, ettei mene toinenkin lukukausi. Monelta on mennytkin, ennenkuin ovat päässeet alkuunkaan. Ei minulta mene... Hyvä olisi, ellei niin kävisi. Minne sinä menet? Menen kokkasalonkiin lukemaan. Lukemaan? Täytyy käyttää aikaa hyväkseen. Tenttini alkavat kohta lukukauden alussa. Ajattelin, että voin kerrata heprean kielioppia. Heprean kielioppia!
Ja aivan varmaan olikin tämä hyvä keino kaikkien pelkurien rohkaisemiseksi. Yliopistossa oli lukukausi sodan tähden lopetettu jo 15 päivänä huhtikuuta, mutta hauska elämä ja monet yhä jatkuvat huvitukset pidättivät minut kaupungissa lähelle juhannusta, jolloin minun kuitenkin täytyi totella isäni järkähtämätöntä määräystä ja vaikkakin kaipuulla jättää Helsinki ja matkustaa maalle.
Magnasta oli lukukausi ollut kuin lyhyt unelma, hänellä oli vielä niin paljon tekemättä, paljon semmoista, johon hän olisi tahtonut perehtyä. Mutta päivä vierähti toisensa jälkeen ja kevät-ilma herätti hänessä koti-ikävän, kaipuun maalle, missä valveutunut elonsuoni sykki voimakkaampana ja raikkaampana kuin täällä kaupungissa.
Se meidän väli oli aivan lapsellista leikintekoa, emmekä sitä koskaan muuksi ajatelleetkaan. Suututimme vartijan vielä muutaman kerran ja sille nauroimme, muuta emme tahtoneetkaan. Ja siihen se lukukausi loppuikin. Tytölle tuli poislähdön aika ja samoihin aikoihin sitä minunkin piti lähteä. Vielä viimeisen koiruuden minä kumminkin tein vartijalle.
Tuosta hämärästä yleiskäsitteestä "plikka" oli hän minun silmissäni jo käynyt yksilöksi, Esteriksi, ja rupesi käymään sellaiseksi yhä enemmän. Ja niin sitä käytiin koulua se lukukausi. Minä, joka olin vanha oppilas, sain jo kirjoittaa kivitaululle, Esteri taas istui muiden vast'alkavien kanssa "santapenkin" ääressä kirjoittamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät