Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hän vain kuvaili Iirille elämää lukkarilla kaikkein hauskimmaksi, sanoen: »Tämä pieni koti on kovin herttainen, kun sinä olet täällä, mutta sinua välttämättömästi tarvitaan, en minä muuten täällä viihtyisi.» »Kuinka niin sanot? Ovathan setä ja täti kovin herttaisia ihmisiä; miksi et heidän kanssaan viihtyisi?»
Hän muisteli kaikkia niitä huolettomia vuosia, joita hän oli lukkarilla viettänyt, ja ajatteli: »Mikä nyt eteeni tullee?» Mutta luonto, joka kesäisessä loistossaan oli kovin ihana, sytytti vain uusia toiveita tytön rintaan, ja varmaksi vakaantui hänessä se mielipide, että tämä tarjottu työala oli häntä varten. Hän meni yhä eteenpäin, kiipesi yli aidan ja käveli Orjankalliolle.
Kiireellä lähdettiinkin tiedustamaan sieltä. Mutta lukkarilla ei ollut kukaan nyt nähnyt Vesaa koko päivänä. Niin alkoi tuskallinen, epätietoisuuden ja levottomuuden yö. Koko lähiseudun väki komennettiin etsimään kadonnutta lasta. Koko yö etsittiin turhaan.
Hänen kukoistavat poskensa kalpenivat, joten vieraat ihmiset jo kuiskailivat yhtä ja toista, vaikka omaiset eivät mitään huomanneet. Lokakuu rupesi loppuun kulumaan, ja Helyn täytyi käydä lukkarilla ilmoittamassa, ettei hän Iirin luo lähtisikään. Tämä oli hänelle vaikea tehtävä, mutta mennä täytyi. Matami istui kamarissaan, kun Hely tuli sisälle. »Kuka kyökkiin tuli, onko se Manta?» huusi matami.
Niissä on vain semmoista hauskaa lukemista ja maantiedettä," selitti Tuomas. "Oletko sinä lukenut niitä kirjoja?" "Olen minä moniaita, silloin kun olin lukkarilla asiapoikana." "No mitä niissä näkyi?" "Ainahan niissä oli kaikenlaista, vaan en minä heitä enään oikein muista, kun siitä on niin kauvan aikaa mutta lystejä ne olivat; oikein naurettavia." "Vai niin.
Mutta ellei se vihko kerran tukkee lukkarin kitaa, niin tapahtuu se siitä syystä, että teen tavarastani jonkunlaisen koneen ja kappaleen. Lukkarilla on kaula, jaa, hänellä on kaula; mutta enpä hiiskahdakkaan enemmin nyt. EERO. Minä ehkä tiedän toisen ja paremman neuvon. Hius-kiemurasta, jota säilyttelet plakkarissas, kierrämme oivan ongen-siiman lukkarille lahjaksi hyvän opetuksen edestä.
Kun minun sitte alkukesällä oli lähdettävä eteläänpäin papin ja hänen rouvansa seurassa, jotka molemmat lyhyessä ajassa olivat huomattavasti vanhentuneet ja joiden nyt tuli muuttaa uuteen eteläisempään seurakuntaan, kävin viimeisen kerran lukkarilla jättämässä hyvästi tuolle vanhalle kaihomieliselle ystävälleni.
Kun minä joku päivä sitte olin lukkarilla, istui hän siellä potfianoa soittaen lukkarilla on näet sellainen potfiano ja kunpa te olisitte kuullut, kuinka hän osaa soittaa, ja kuinka hän taitaa sormiaan käyttää! Se oli aivan ihmeellistä!» »Kuinka lukkari ja hänen tyttärensä voivat?» kysyi Henrikki.
Vaan mitkä edut lukkarilla on, muut, kun että hän on talokas ja tavarainen?
Päivän Sana
Muut Etsivät