Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Vasta kiväritulen valossa huomasin olevani taistelussa kunnian-arvoisen kiviaidan kanssa. Pardon, pardon! Jos olisivat, hupsut, pitäneet suunsa kiinni, niin ei olisi heitä kukaan huomannutkaan. Vangit luettiin, sittenkuin kaikki aseet oli otettu heiltä pois, ja vietiin pääkortteriin.
Samassa huoneessa vietti hän palvelusväkensä kesken jouluiltaa, jolloin luettiin rukouksia ja laulettiin virsiä; jokapäiväisyydestä poikkeavaa jouluilloin oli vain se, että silloin aina lattialle juhlan muistoksi leviteltiin olkikerros. Suuresti kunnioittivat häntä myös naapurinsa ja pitäjäläiset yleensä.
Ja sitten koulussa istuessaan odotti hän sitä päivä päivältä, ikävöiden tulevaksi jotakin muuta kuin mitä siellä oli. Vaan sitä jokapäiväisemmäksi se muuttui. Sen mitä luettiin, osasi hän kaikki, ja mitä selitettiin, sen oli hän kuullut monet kymmenetkin kerrat. Keväällä odotti hän sitä tulevaksi viimeinkin.
Toisen kerran hän kertoi unessa nähneensä tulipalon raivoavan suuressa kaupungissa ja kohta sen jälkeen luettiin sanomalehdissä, että yksi naapurikaupungeista oli palanut aivan poroksi.
Sen jälkeen luettiin siunaus Esterin talolle, kansa lauloi virren, ja toimitus oli päättynyt. Kun kreivi ja kreivitär astuivat portaille, huomasivat he siellä vastatulleen rakkaan vieraan, paroonitar Louise Clairfeldin, syntyisin Bertelsköld, joka juuri oli palannut Berlinistä. Hän kantoi surupukua miehensä muistoksi ja hänen oikullinen, vaikka ei suinkaan paha sydämensä oli surusta lauhtunut.
Sekin uutinen luettiin ääneen ja kuului seuraavasti: »Vaimonsa murhasta epäiltyä ja vangittua poliisikivalteri Kronia kuulusteltiin tänään kuninkaallisessa poliisikamarissa.
»Taas viinan uhri», alkoi Vimparista kertomus sanomalehdessä, jota luettiin Viiolla kolmikannassa. »Tänä aamuna tavattiin työmies Aappo Vimpari kuoliaaksi paleltuneena n.s. Kontinkankaalla itäisen maantien varressa, johon oli humalassa uupunut maata.
Kun kaikki tämä onni luettiin minun järkeni ja kykyni tuotteeksi, rupesi tuo kunnioitus, jota minulle oli osoitettu jo pitkiä aikoja ennen, vähitellen muuttumaan miltei jumalalliseksi palvelemiseksi.
Tuona pitkänä väliaikana, jok' aina uutta kirjettä varrotessa kului, luettiin vanha kirje kumminkin satahan piihin uudestaan läpi ja läpi taas, siks kunnes lappalaiset vihdoin sen vallan ulkoa osasivat, ja nimismies alkoi niiden sisältöä ymmärtää.
Hän palasi kimppu papereita käsissä ja alkoi, tämmöisten miesten tavallisella liukkaalla kielellä, ääneen lukea pitkää pinollista sanoja. Sillä aikaa oli koko joukko ihmisiä keräytynyt, jotka kaulat kurollaan ja avosuin kuuntelivat mitä luettiin. "Kuulkaapa ystäväiseni," sanoi kuvernööri, "astukaa vaunuihin, että, erilläni tuosta kirotusta ahdingosta, paremmin kuulisin."
Päivän Sana
Muut Etsivät