Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Hän koetti sillä tawoin haihduttaa ikäwäänsä ja lohduttaa murheellista sydäntänsä. Yhtä surumielisenä, yhtä harwapuheisena oli hän työpaikoillakin ollessaan kuin ennenkin. Ennen surunsa kyllä haihtui työssä ollessa ja wäliin tuli hän erinomaisen hywälle tuulelle ja iloiseksi.
Kyyneleet tukehduttivat hänen äänensä ja tulvasivat Valdemarin kasvoille. "Kuollut!" huusi hän, mutta hänen parkunsa kutsui turhaan häntä takaisin eloon. Nyt koettivat kaikki lohduttaa tuota isätöntä ja äititöntä, ja herra vakuutti tahtovansa olla hänelle isän sijassa.
Semmoista sattuu toisinaan Suruttomassa. Hänen koettaessaan, itsekin neuvotonna, lohduttaa pienokaista, joka ei ota asettuakseen ja yhä vieläkin vain huutaa täyttä kurkkua, tulee asuinhuoneesta hänen muutamia vuosia nuorempi vaimonsa, hänkin tavallista kiireemmin askelin, mutta tyynenä ja neuvokkaana, vähintäkään hätäilemättä.
Heille kelpasi nyt jo halwemmatkin wieraat ja warsin tyytywäisiä oliwat he, kun joku kansalainen tuli heille ja koki lohduttaa heitä onnettomuudessaan. Tähän ei wielä Kämälän onnettomuus päättynyt.
Eikö tämä iloinen sanoma ole oppi, joka ei ainoastaan puhu luomisesta aikojen alussa täytettynä ja "sangen hyvänä," vaan elävästä, läsnä-olevasta Luojasta ja Isästä, joka vielä yhä luo ja uudistaa, ei ainoastaan tapahtuneesta, täytetystä sovituksesta, vaan läsnä-olevasta, elävästä sovittajasta; ei ainoastaan olleesta, ihmeellisestä hengenvuodatuksesta, vaan läsnäolevasta, elävästä ja pyhästä Hengestä, joka nyt ja joka päivä, aina ja joka paikassa, valaisee, pyhittää ja lohduttaa?
Ei, Elsa antoi hänelle sokeria ja piti hänestä paljon, sanoi lapsi. Mutta kaikki se ei voinut lohduttaa häntä siitä ettei hän saanut lentää ympäri metsässä. Sinun ilosi on ollut syynä vangin kuolemaan, älä sentähden kadehti häntä. Elsa tirkisti pastoria. Se näytti siltä kun hän ei olisi ymmärtänyt häntä.
Minä yritin lohduttaa häntä, mutta hän ei ollut kuulevinaankaan selityksiäni ja alkoi yht'äkkiä puhua nopeasti ja hiljaa meidän kulkiessamme aseman läpi. Ensiksi minä en ymmärtänyt hänen sanojensa tarkoitusta. »Minulta on puuttunut varmuus», hän sanoi, »enkä minä ole puhunut siitä kenellekään. Olen työskennellyt viikkokausia päästäkseni selville, mutta varmuutta en ole saanut. Varokaa Knowltonia.
Minun rakkaan äitini täytyy lohduttaa itseään, turvaten Häneen, ja me, Martti, me pysymme vahvassa luottamuksessa siihen, että se on Jumalan tahto, joka on saattanut meidän näille autioille saarille. Sillä tavalla kestämme helposti kaikki koetukset. Luottamus Jumalaan ja toivo, että Hän auttaa meitä, olkoon se vankka kallio, jolle me perustamme tulevat päivämme!"
Rikoksen rakastunut! puhkui apulainen ja alkoi tulisesti teiskata edestakaisin asunnossaan. Olenko tätä alkanut? Olenko tähän syypää? jatkoi hän itsekseen hykertäen käsiään. Näenhän, että tuskastutte minuun. Ette tahdo minua lohduttaa, tiukkasi Heleena. Oi, tahdon, tahdon! Mutta enhän voi. Enhän voi teitä niin, mitä minä sanoisin? Heleena tyrmistyi. Hän kohtasi mitä ei ollut odottanut.
Hän ikävöi häntä niin sydämestään, ja kuitenkin hän pelkäsi saavansa nähdä hänet alakuloisena ja masennettuna, pelkäsi, ettei hän voisi häntä lohduttaa. Kas, tuolla näkyy tomupilvi kaukana, hyvin kaukana! Minkä vuoksi se panee hänen sydämensä sykkimään niin rajusti, kuin tahtoisi se rinnan särkeä?
Päivän Sana
Muut Etsivät