United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Se on Lebeau», sanoi ukko Leemans. »Hän se vain on...»
Tosin koetti Lebeau parhaimpansa mukaan rohkaista heitä: »kärsivällisyyttä! odottakaan vain ... kyllä se onnistuu ... ja täytyyhän sen onnistua!» sanoi hän usein.
»Eipä totisesti», sanoi Tom Lewiskin arvokkaasti; »mutta varmaa on, että jos presidentin palatsissa tiedettäisiin tästä, niin ei sitä sallittaisi... Sinne olisi tieto toimitettava ... ja ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta...» »Olen minäkin jo samaa ajatellut», vastasi Lebeau, »mutta paha kyllä en tiedä mitään varmaa koko hankkeesta. Minun sanastani ei siellä välitettäisi.
Siis olette te pistänyt taskuunne seitsemänkertaisesti sen summan, minkä minä sain, eli kolmesataaviisikymmentätuhatta frangia! Ymmärrättekö: kolmesataaviisikymmentätuhatta frangia?» Tässä oli Lebeau vallan läkähtyä, sillä tuo pitkä luku tuntui tarttuvan hänen kurkkuunsa kuin kalanruoto. Tom koetti rauhoittaa häntä.
Levotonna, vakoilevana, notkeana ja ketteränä kuin perhonen tai tumma tornipääskynen vartoi häntä Lebeau, tuo uskollinen kamaripalvelija; sanoja käyttämättä osasi hän yllyttää herraansa siihen ratkaisevaan tekoon, jota liittoutuneet jo kuukausia olivat odottaneet milloin suurin toivein, milloin levottomin sydämin ja epävarmoina.
Lyhyesti murahti herttua: »Ei palannut kotiin!... Mutta kuinka ei siitä ole ilmoitettu minulle?» Rva de Silvis kierteli ja hypisteli hermostuneena puuhkaansa. »Eihän kuninkaalle vain liene tapahtunut jotakin tapaturmaa?» huudahti ruhtinatar tavattoman kiihtyneenä. Mutta Herbert rauhoitti häntä. Kamaripalvelija Lebeau oli tunti sitten poistunut talosta matkalaukun kanssa.
Vaaleine, käherrettyine ja hyvin kammattuine tukkinensa ja vakavine, mustine pukuinensa muistutti kamaripalvelija Lebeau kaikissa suhteissa huolellisen asunsa takia jotakin tuomaria vanhasta Chateletista.
»Ei, jättäkäämme asia sittenkin siksensä», sanoi ukko vilkkaasti; mietittyänsä hetkisen lisäsi hän: »Se on paljo rahaa ... sangen paljo rahaa... Ainakin täytyy minun puhua Picheryn kanssa asiasta.» »Ei, kavahda itsesi siitä, isä... Tähän juttuun ei pidä muita ihmisiä enää sekoittaa. Meitä on jo ennestänsäkin liian monta. Tom, Lebeau ja sinä ... ja jos ai'ot kertoa siitä useammille, niin...»
Hallitusmiehiä käy vaikeaksi saada uskomaan, että nuo, jotka huvittelevat itseänsä tanssijaisilla ja kemuilla, miettisivät valtiollisia salahankkeita ja valmistelisivat taisteluja!... Ja kuitenkin merkitsee tuo juhlallisuus jotakin erityistä...» Nyt vasta huomasivat toiset, että Lebeau oli juhlapuvussa, valkoinen kaulaliina yllä ja hienot kengät jalassa.
»Kas, saakeli!» huudahti Lebeau katsellen pöytäseuran hohtavia kasvoja, juomapöytää ja kemujen tähteitä... »Täällä pidetään hauskaa, kuten näyttää...» Tämä synkällä äänellä tehty huomautus sai toiset hieman levottomiksi... »Niinpä tietysti, täällä on vähän huviteltu ja hauskuteltu, entä sitten? Minkä vuoksi olisimme aina ikävällä päällä?...» Lebeau näytti hämmästyneeltä. »Mitä!