Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Toverini on monta kertaa lausunut, että hän heti vankilasta päästyään lähtee Amerikaan, vapauden maahan. Alanpa nyt eräänä iltana, kun jo vuoteessa loikoen lueskelen Sinclairen kirjaa, selostaa sitä hänelle. Hän istahtaa vuoteeni reunalle ja, kuten tavallista, kuuntelee mitä suurimmalla mielenkiinnolla.
Minä en oikein usko, että te, herra Stiernhielm, olisitte vakavin mielin lausunut tuon äskeisen väitteen, niinkuin isäntämme vakuuttaa. Tiedättekö, mitkä ovat viisaitten miesten mielilauseet? kysäisi Stiernhielm vastaan. En.
Sen hetken jälkeen olen usein lausunut itsekseni: Ah kuinka rohkea on veljeni mieli; ilman häntä olisin kuollut pelästyksestä. Rukoilen Jumalaa sinun ja oman äitini edestä; mutta sinun nimeäsi mainitessani tuntuu kuin hartauteni lisäytyisi. Rukoilen mitä hartaimmin Jumalalta, ettei sinulle mitään pahaa tapahtuisi. Miksi menet niin kaukaa ja niin korkealta etsimään minulle hedelmiä ja kukkia?
Tuskin olin uhkaukseni lausunut, ennenkuin suloiset ystävättäreni, kauniit kansalaisettareni molemmat muuttuivat raivohengettäriksi, sillä samassa oli minulla revolverilla varustettu kiusanhenki eli murhanenkeli edessäni, toinen takanani. Hetket olivat tärkeät, pikaiset tuumat kalliit.
Hän vaikeni, mutta hänen silmänsä paloivat kuin kekäleet ja hehkuva puna paistoi hänen kasvoillaan. Tämä kauhea valo hänen silmissänsä ja se tulinen pontevuus, jolla hän oli valansa lausunut, säikähdyttivät paronia. Hän ymmärsi selvästi, että hänen edessänsä seisova valan tekijä oli mies, joka oli päättänyt pitää puheensa. Kohteliaasti kumarrettuansa vetäytyi kapteeni nyt huoneesta pois.
Se oli omituinen, melkein vihainen ääni, jolla hän oli lausunut Magdalenan nimen. Sitten hän äkkiä oli vaiennut, niin että näytti siltä kuin olisi tahtonut karttaa pitempiä selityksiä tässä asiassa, saadakseen säilyttää sen omana salaisuutenansa. Tuo salaisuus, mikä se mahtoi olla? Tämän kysymyksen Diesbach oli oitis itselleen tehnyt.
Oli kyllä vielä Jooseppi-isä, se on totta, mutta hänen nimeänsä, mitä siihen tulee, ei kukaan lausunut muutoin kuin kuiskaamalla, niin suurta pelkoa herätti tuo "Hänen harmaahapsinen ylhäisyytensä", joten kardinaalin kätyriä nimitettiin.
Tällaiseen oletukseen pakoittaa puheenalaisissa tapauksissa yksinkertainen todennäköisyyslaskelma, siis loogillinen välttämättömyys. Millä tavoin »efekti», tulos, päämäärä vaikuttaa siitä ei tämä ylen kriitillinen tutkija koskaan ole lausunut mitään arveluita. Hän on tyytynyt vain toteamaan mainitun loogillisen välttämättömyyden.
Siitä oli kauan, kun hän oli viimeksi lausunut rakastettunsa nimen. Tämän nimen kaikuessa tuska ja kaiho valtasivat hänet. Vaipuen tuolille hän peitti kasvonsa käsiinsä. Se olikin hyvä. Sillä siten hän ei huomannut, miten kuningattaren ruumis vavahti kuin ukkosen iskemänä ja miten hänen kauniit kasvonsa vääristyivät meduusankasvojen tapaisiksi. Hän kuuli kumean jysähdyksen ja kääntyi katsomaan.
»Jos en olisi lausunut todellista ajatustani, kun sanoin sinua hulluksi», virkkoi Menteith suuttuneena, »niin sinun oma elämäsi tulisi sangen lyhytaikuiseksi. Missä asiassa syytät minua valhettelijaksi.» »Sinä sanoit minulle», vastasi Mac Aulay, »ettet kosisi Annikka Lyleä! Valhettelija ja petturi! odottaahan hän sinua nyt alttarin edessä.» »Sinä se olet, joka valhettelet», väitti Menteith.
Päivän Sana
Muut Etsivät