Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Jo v. 1881 painetussa »Kymölän seminarin opettajain albumissa I» on merkki K. R(aitio) sivuilla 77-96 julkaissut Jaakko Juteinista esitelmäntapaisen kirjotuksen, joka näkyy arvosteluissaankin perustuvan J. Krohn'in esitykseen Biografisessa Nimikirjassa sekä Ahlqvist'in huomautuksiin hänen runousopissaan. Tästä syystä, ja jos ne (Raition arvostelut) vielä, kuten mahdollista ja luultavaakin on, myöskin nojautuvat Snellman'in edelläesittämiimme lausuntoihin Litteraturblad'issa, emme tässä rupea niitä selostamaan; mainitsemme vain sen, minkä Raitio esittää uutta ennen esitettyjen tietojen lisäksi, että, näet, »Juteinin muista (juuri edellä on kerrottu laulun »Arvon mekin ansaitsemme» käyneen Suomen kansalle rakkaaksi) monilukuisista lauluista ovat jotkut muutkin vielä tänään suosittuja. Niin muutamat lastenlaulut, esimerkiksi »Lapsi olen laulavainen», »
Mie itse hyväpä kelle? Paha oli maailma minulle, pahempi impi ilkkuvainen, pahin syyllinen sydämein. Mie itse pahapa kelle? En ole hyvä, en paha, olen lapsi laulavainen, laulun lapsena pysynkin kunis kuoppahan kuperrun.
Ja ilomielinen on hän vainen, Kuin metsän lintunen laulavainen!" "Kuin metsän lintunen laulavainen!" toisti poika hyräillen, ja siihen sekaantui pari muutakin käheää ääntä. "Niin, sellaisen tulee minun kultaseni olla," huusi poika kohti kurkkua. "Hiljaa!" käski Thore, "eihän täällä saa suun vuoroa tuolta tikalta tuossa!"
Niin nyt herättyään, neito Lintuin lauluja ei kuullut, Päivääkään ei nähnyt, keito, Kukkain tuoksukaan ei tuullut. "Kirottu!" soi huuliltansa, Sydän sykki toivotonna; "Kuka onnen kiehkuransa Hukkaapi, on onnetonna." Väistä, kukka kaunokainen, Ettei outo ampiainen Myrkyin sua surmoais! Väistä, ettei mehiläinen, Laulavainen, kiertäväinen Huuhdo mettä huuliltais!
Omas ompi kaikki tyyni, Mitä maassa kasvoapi, Mitä metsäkin tarjoopi. Rakastettu maaväeltä Sinä oot, et heitä haittaa; Ja ihmeeksi ihmisille Suven ennustat suloisen. Rakas oot Runottarille, Rakas Foibollenkin varsin, Joka soiton antoi sullen. Sua ei vanhuus vioita, Maanlapsi laulavainen, Veretön ja vaivatonkin; Jumalainpa verta lienet." Heliotropi eli Päivänkukka.
Sitten isä otti kanteleen ja alkoi soittaa, hän isän polvea vasten nojausi ja lauloi: Lapsi olen laulavainen, Pieni vielä voimatoin. Huvitusta hakevainen. Huikennellen huoletoin. Aina löydän avoimena,
Katso kuinka järvet hohtaa, Suomen sulojärvet nuo, Lehtoloista sua kohtaa Tuoksut, joita kukat luo. Tarkastele, nuorukainen, Onko kaunis maa, min näät: Tuolla hoikka koivahainen, Täällä kuuset kukkapäät; Tuolla niitty tuoksuvainen, Sinilampi laineineen, Täällä metsä laulavainen, Jylhät vuoret rotkoineen.
Päivän Sana
Muut Etsivät