United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun hän jälleen meni takaisin olin hänet runsaasti palkinnut, luvannut pitää huolta hänen vaimostaan ja lapsistansa, jos hänelle jotain tapahtuisi. Sillä se, mitä tuo kunnon mies minulle antoi, päästi minut suuresta tuskasta, joka oli vaivannut minua kolmekymmentäkuusi tuntia. Se oli minun Puxlini.
"Se hartaus, johon tulisit vieressäni istuessasi, ei paljon arvoinen olisi. Muista mitä äsken sanoin. Paitsi sitä pitää meidän näyttämän rakkauttamme Jumalalle siinäkin, ettemme erou toisista Hänen lapsistansa; meidän pitää oleman yhtä nöyrät kun hekin, Oskari, eikä istua ensimäisinä tänä suurena juhla-päivänä." "Sinulla on aina oikein Josefina, teen tahtosi mukaan."
Koti korkia näkyvi, Aitta kaunis kaljottavi, Jossa veikkoni viruvat, Siskoni sirottelevat Veikot vierahat minulle, Sivukulkijat sisaret, Emo vielä vierahampi, Ouompi oma emoni. Emoni minun erotti, Kantajani karkotutti, Poies muista lapsistansa, Kauas kantamaisistansa, Tuulipuolelle tuhoa, Pohjaispuolelle kotia, Pohjan tuulta tuntemahan,
Hän oli kuitenkin, niinkuin Vappu sanoi, kantanut yhden hänen lapsistansa jäähaudasta, ja toisen verisistä, häpäisevistä käsistä. Jos ei häntä olisi ollut, istuisi hän nyt viimeisen lapsensa kuolinvuoteen vieressä.
Kun Niemimäkelän lapset tulivat niin isoiksi, että he voivat oppia lukemaan, otettiin heille kotiin erityinen opettaja, mutta koreasti kiellettiin häntä luettamasta lapsille "lorukirjoja", joita isäntä luuli opettajalla havainneensa, sillä hän tahtoi lapsistansa saada "jumalisia ihmisiä", niinkuin hänen sanansa kuuluivat.
"Siellä owat waimot ja wanhimmat heidän lapsistansa." "Teillä on omasta warasta riski työwäki." "On." "Oma wäkikö on raatanut uudispellon?" "Oma; he owat siellä olleet kynsi kansi koko kesän, paitsi niityn aikana." Olisin pitkittänyt puhetta ukon kanssa enemmänkin aikaa, mutta hän oli niin harwapuheinen, ettei se menestynyt.
Hän kokosi ne lapsistansa ympärilleen, joiden oli mahdollista tulla Wieniin, puhui ja varoitti heitä. Josefin kanssa puhui hän kauan ja usein yksin. Kun Josef eräänä iltana ainoastaan vaivalla voi hallita ääntänsä, sanoi hän: »Tuo ääni ei ole minun korviani varten, se voi saada minut luopumaan päätöksestäni olla levollinen kuolemassa.» Keisarinna nautti ehtoollisen ja sai viimeisen voitelun.
"Siinä näet, kultani, sattuvan todistuksen siitä, ett'ei saa luottaa terveytensä kestävyyteen", vastasi rouva sangen vakavalla äänellä. "Ei kukaan, ei vahvin eikä terveinkään, ole edes silmänräpäyksen aikaa varma elämästänsä. Mies parka, jonka niin äkkiarvaamatta täytyi lähteä! Miten vaikeaa hänestä olikaan erota elämänsä kukoistuksessa vaimostaan ja lapsistansa!
Vähitellen muuttui keskustelu iloisemmaksi; he molemmat kertoivat hupaisia muistoja lapsistansa, niiden viattomia sanoja sekä merkkejä aikaisesta kehittymisestä ja lupaavista luonnonlahjoista, joita kaikki vanhemmat ovat huomaavinaan lastensa ensimäisinä kehitysvuosina.