Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Anni nosti lapsen ylös vuoteelta ja hyväili sitä enemmän kuin milloinkaan ennen. Auttoihan lapsikin häntä karkoittamaan näitä ajatuksia yksinäisyydessä.
Kuin henkensä pelastukseksi täytyi hänen kertoa itkien se, mikä oli hänen mieltään kutkuttanut niin, että oli oikein paha ollut, kun ei ollut tiennyt, miten hän kaikki saisi esille. Ja hän vannoi kaikkea valheeksi uskoneensa ja sanoneensakin. Lapsikin sen ymmärtää, oli hän sanonut kaikille, että mikä pakko on Esterin turvautua ja forstmestarin tyytyä Juhoon!
Tämä on vanhimpain ajatus. Täällä on puhuttu miekoista ja keihäistä. Täytynee siis huomauttaa, vaikka sen lapsikin ymmärtää, että meidän miekkamme ja keihäämme hukkuvat kuin näre muronnien asemetsän varjoon.
Taitavana sotilaana oli eversti luultavasti ajatellut yhteistä toimintaa omien joukkojensa ja piiritettyjen puolelta, mutta myöskin otaksunut, että nämä viimemainitut jättäisivät hänelle täyden toimintavapauden ja antaisivat hänen alkaa. Senhän lapsikin voi käsittää. Sillä tavalla kului kaksi kuolettavan pitkää tuntia minkään häiritsemättä yön äänettömyyttä.
Vihdoin otettiin lapsikin häneltä pois, ja hän heitettiin petojen eteen monen muun kristityn kanssa päivänä, jolloin uusi keisari astui hallitukseen. Samassa tilaisuudessa heitettiin petojen eteen eräs orjapiika.
Hyvästi vaan. Käykää sunnuntaina katsomassa. Kai Lyylilläkin on senverran aikaa, vaikka hänellä nyt on paljon muita tuttavia. Kyllä me sitten tullaan. Ja Helena käy myöskin katsomassa. Kyllä meillä on sinullekin pannu lämpimänä. En voi, kun lapsikin on levoton. Niin se on, Helena parka! Hyvästi nyt vaan ja Jumalan haltuun.
Toisessa runossaan hän vielä laveammin kiittää samasta asiasta: Lapsikin se lauleleepi, Kun on saanut syöäksensä, Lintu laulaapi lehossa, Kun on ilmakin ihana, Niin minäkin mieto laulan, Lapsi pieni pilpattelen Niiltä herkuilta hyviltä, Kallehilta kakkaroilta, Kuin ma hersuin Helsingissä, Seisoin seurassa hyvässä, Istuin pöy'issä isoissa, Sangen kauneissa saleissa, Jotk' ol' herkuilla hyvillä Kaunistettu kattehilla, Vielä juomilla jaloilla Kaikki täytetyt takanat, Joit' on tuuli tänne tuonut, Mailta vierailta vihuri, Aallot rannallen ajanna, Lainehetkin laitureille.
On niinkuin oli hyvin kauan, kauan sitten, kun kesäisenä lauantai-iltana palasi vakavain, hyväin ja hartaiden ihmisten kanssa rinnettä alas iltakirkosta, jossa isä oli selitellyt sanaa niin, että sen lapsikin ymmärsi.
"Milloin olette tänne tullut?" "Siitä on jo kolmatta wiikkoa." "Kuinka näin pian woitte hänestä erota, kun olette niin pitkän matkan takaa kumminkin tullut häntä tapaamaan?" "Minulla on pieni lapsikin siellä kotona eihän sitä jouda... Woi kun minä pääsisin kotia", sanoi hän ja samassa alkoi hän tulla hywin lewottomaksi.
Hän voi saada kuulla enemmän kuin olisi tarpeen. Ei hän sellaisia ymmärrä!... lapsihan hän vielä on. Onhan Johanna jo kynttelistä yhdeksännellätoista. Mikä lapsi!... siinä ijässä oli sinulla itselläsi jo mies ... ja taisi olla lapsikin vielä lisäksi. Mutta Johannahan on pidetty erillään ... kaikesta sellaisesta. Luuletko sinä, että sinä maailman muutat noin vaan käden käänteessä?
Päivän Sana
Muut Etsivät