Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Jos kellahdit kumoon, niin sait auttaa itseäsi ja koettaa pyöräyttää rekeä pystyyn, muuten sait laahata lumessa, eikä kukaan huolinut seisauttaa. Senpätähden saatiinkin ennen kaupunkiin pääsyä monta naarmua ja kuhmua, mutta kuningas ei ollut milloinkaan niin hyvällä tuulella kuin oikein hurjasti ajettaessa, jolloin sekä hän että muut kellahtivat kumoon ja hengenvaara oli aina tarjona.
"Ja, mrs Kitty," jatkoi hän, "minun uskoni, on, että pastori Wesleyn tarkoitus on tämä: hän on kenties nähnyt muutamien ihmisten istuvan ja valittavan ja vaikeroitsevan syntejänsä, niinkuin heidän syntinsä olisivat jonkunlaista luuvaloa heidän käsivarsissansa ja säärissänsä, ja niinkuin heillä ei olisi muuta tekemistä kuin niitä perässänsä laahata.
Viimein se näyttikin kasvonsa ja valaisi ympäristön, joka kuvasti jos jonkinlaiselta. Taas meidän täytyi laahata lumessa ja kiipeillä jää- ja laavakasojen ylitse, ennenkuin me pääsimme Etnan jättiläisaukolle. Keilin kaltaisena kohoutuu tämä jättiläispiippu yli 1,000:n jalan korkeuteen.
Ne pysähtyivät ulkopuolelle äsken, vastasi eräs poliiseista. Hyvä! Viekää kreivi ulos ja asettakaa hänet vaunuihin ... minä tulen heti perässä ... päänne ovat pantissa siitä, että hän pysyy säilössä! Poliisit tyrkkäsivät kreivin ylös leposohvalta ja alkoivat laahata häntä mukanaan.
Mutta Euphrasie rupesi kuitenkin vapisemaan lapsellisesta pelosta, aivankuin häntä olisi uhattu kurittaa. Nyt sai hän voimia laahata tuolinsa aina siihen pimeään nurkkaan asti, jossa hän tavallisesti makasi.
KEKKONEN. Niin tuommoinen matka, joka hm, joka kestäisi ei ainoastaan yhden päivän, mutta monta päivää, viikkoa, kuukausia jopa vuosiakin ja joka hm VIIVI. Minne ihmeissä kanttori sitten aikoisi minua laahata? KEKKONEN. Niin, se olisi semmoinen matka, joka joka VIIVI. Minä olen jo niin väsynyt tämänkin päivän matkasta että tuskin luulen voivani pitempiä
Tunsin, etten enää jaksaisi laahata itseäni kovinkaan pitkälle. Pian täytyi minun viskautua maahan kuollakseni tänne kuin metsäneläin vetiseen vuoristoon, ja luuni olivat täällä valkenevat kuin minkäkin petoeläimen.
Nuorempana, kun häntä tällainen sankarinpuuska kohtasi, särki hän laseja, pulloja, tuoleja ja pöytiä ja nautti siitä mielessään tavattomasti, syöksyi ulos kadulle ja rikkoi syyttömien ikkunoita ja tunsi siitä hiipaisevaa mielihyvää, tarttui kiinni kadulla johonkin viattomaan astujaan ja yritti laahata hänet kaivoon, järveen tai edes vesialtaasen. Tavallisesti joutui joku tovereista väliin.
"Ei ollut helppoa laahata teitä vallan yksin, siitä paikasta missä makasitte, ulos ja portaita alas sekä ylös kärryihini, jotka olivat portaiden edustalla; mutta se onnistui minulle kuitenkin. Toinen tehtäväni oli vallan yksin ajaa kahdet ajoneuvot ja kaksi hevosta. Minä talutin hevoseni tallipihan portille, jotta voisin sitä nähdä teidän hevostanne ja rattaitanne etsiessäni; vihdoin löysinkin ne.
Me molemmat olemme rikollisia. Ja sen vuoksi oli Eyolfin kuolemassa siis kuitenkin kostoa. Kostoa? Niin. Tuomitse itsesi ja minut. Nyt olemme saaneet, mitä olemme ansainneet. Salaisen, pelkurimaisen mielipahan annoimme pelottaa itsemme hänestä hänen eläissään. Meidän oli paha nähdä sitä, sitä, jota hänen täytyi laahata mukanaan Sauvaa. Niin juuri, sauvaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät