Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. toukokuuta 2025
Uteliaisuus, juorunhalu, pahuus ja panettelunhalu ynnä enenevä luonteen epätasaisuus alkoivat täyttää sieluni, ja luonto oli kylvänyt siihen liiaksi paljon vaikuttamisvoimaa, että se kaikessa viattomuudessaan olisi välinpitämättömästi puolinukuksissa siten viettänyt päivänsä loppuun.
Enkö päin vastoin vahingoittanut itseäni ja muita? Enkö sillä kylvänyt pahennusta maailmaan vielä kuolemanikin jälkeen? Niin ne olivat vakuuttaneet, enoni ja muut, joita rakastin ja kunnioitin. Ja samaa, sanoivat he, olisi äitinikin ajatellut...
Olin pannut häntä varten, kuviteltuani ja kaivattuani varten, täällä uuteen kuntoon vanhat huoneet ja liittänyt vanhoihin uusia, olin muokannut häntä varten maat, raivannut uutispeltoa, ojittanut suota, kyntänyt vaot ja kylvänyt hänelle niihin.
Näin oppi hän myöskin ensi kerran todenteolla vihaamaan itsessään niitä huonoja, heikkoja ja viheliäisiä ominaisuuksia, joita kohtalo kaiken hyvän ja voimakkaan ohella oli syntymässä kylvänyt hänen sydämeensä.
Tyyni päättäväisyys ja taipumaton tahto olivat johtavat piirteet hänen kasvoissaan, vaikka ajan suopea käsi oli kylvänyt niihin lempeätä hyväntahtoisuutta, joka teki hänen muotonsa sangen miellyttäväksi. Ja kuitenkin, Pieter-ukolla oli monta vikaa, yhteistä koko sille ihmis-luokalle, johon hän kuului.
Eikö sitten tuittupäinen March'in kreivi sekä ylpeä Douglas'in kreivi ajattelisi ja julki lausuisikin, että Albanyn herttua on kylvänyt eripuraisuutta kuninkaallisen veljensä sekä Skotlannin kruunun perillisen välille, mahdollisesti saadaksensa tien auki oman perheensä perintö-oikeudelle?
«Tuossa, äiti, opeta minua lukemaan!« Tiesikö äiti, mitä nämä kyyneleet olivat, mitä ne merkitsivät? Ei, äiti ei olisi uskonut, jos olisi joku sanonut: Sinä olet tietämättäsi sattunut saamaan käsiisi Johanneksen sydämen avaimen; sinä olet tietämättäsi kylvänyt siemenen Johanneksen sydämeen, siemenen, jonka hedelmää ei tiedä muut kuin Kaikkivaltias. Johannes oli vielä liian nuori työhön.
"On," sanoi opettaja vetäen kirjan esille; mutta tällä kertaa asia ei käynyt niin helposti, sillä nyt oli rikkaruohoa nisun seassa: Aleksanteri oli sen kylvänyt, sillä hän kammoksui kaikkea totista tointa. Muutamien nuorten miesten kanssa, jotka hän oli saanut puolelleen, istui hän toisen pöydän ääressä, ja he alkoivat ääneen laulaa: opettaja ei tietänyt, mitä piti tehdä.
»Olen se, jonka olet tunnustanut», haamu vastasi nauraa hohottaen »ja nimeni on Välttämättömyys.» »Mihin minut viet?» »Tuntemattoman eteen.» »Autuuteenko vai kadotukseen?» »Mitä olet kylvänyt, sitä saat niittää.» »Ei niin, hirveä haamu! Jos sinä olet elämän herra, ovat minun rikokseni sinun tekemiäsi eivätkä minun.» »Olen vain Jumalan henki!» valtava Tuuli vastasi.
Hän oli voittanut jumalallisen suruttomuutensa avulla, köyhä oli voittanut rikkaat; tarmokas kylväjä, joka täysin kourin oli kylvänyt kylvöään, oli saanut korjata runsaat sadot. Ja tänään oli hän saanut uuden vakuutuksen voitostaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät