Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Vuorelta olivat viholliset nähtävästi myöskin poistuneet, sillä kaikkialla oli hiljaista kuin haudassa. Kun kuukin peittyi jonkinlaiseen pilviharsoon ja tuli pimeämpi, päätin koettaa jotenkuten päästä kylmästä olinpaikastani. Vesirajassa pitkin vuoren seinämää olin huomannut kapean jääkaistaleen, joka nähtävästikin oli jäänyt siihen viime myrskyn jäljeltä.
Eräänä kylmänä talvipäivänä, jolloin maa oli vahvassa lumessa, istui Maria katsellen lapsiansa, jotka ryömivät lähellä vähäistä takkavalkeaa; se oli aivan sammumaisillaan, ja he ojensivat pienet kätensä sitä kohden lämmitelläksensä. Mutta samassa värisivät he kylmästä; kurja valkea vaikutti vaan sen, että he melkein vielä enemmän tunsivat käsiensä kylmyyden.
Ainoastaan se minun sydäntäni liikutti, että aurinkokulta heti saa puhkeemaan kukkia, tosin hyvin pieniä, mutta hyvin somia kukkia, siinäkin pohjoisessa maassa, jossa on "ikuinen lumi" ja joka ainoastaan muutamia päiviä on vapaana kylmästä jääpeitteestänsä. Jo yksistänsä aron- ja erämaan-kukat liikuttavat meitä.
"Minä pelkään," sanoi Kenelm niin kohteliaalla tavalla ja äänellä, kuin hän väliin taisi, ja joka, eroitukseksi kylmästä tavanmukaisesta kohteliaisuudesta, oli hyvin viehättävä, "minä pelkään, että olen loukannut teitä kysymyksellä, joka varmaankin teistä oli julkea kenties sopimaton; suokaa anteeksi; minä hyvin harvoin tapaan ketään, joka minua miellyttää; te miellytätte minua."
Minun pitäisi saada esille rakkaus koko kärsivään ihmiskuntaan. »Aate selvisi minulle eräänä yönä, kun kylmästä väristen vuoteessani makasin. Tiedät, millainen erämaa tämä Pariisi on sille, joka tänne on yksin joutunut. Ei ollut minulla ainoatakaan ystävää, joka minusta olisi välittänyt. Ikävystyneenä, välistä onnettomana, puutettakin kärsien minä täällä eleskelin.
Kylmästä vapisevan koirani kera astuin kuistille, eteiseen ja avasin oven, mutta siinäpä huomasinkin, ettei tupa ollutkaan tavallisessa tuvan asussa. Siinä oli muutamia pöytiä, täynnä papereita, kaksi punaista kaappia, musteella tahrattu tolppo, lyijynen puudan painava hiekka-astia, pitkän pitkiä kyniä ynnä muuta.
Te voitte ehkä ajatella meidän tilamme sellaisessa kylmässä. Puista ei meillä ollut puutetta, ja se olikin ainoa toivomme ja ainoa pelastuksemme. Vieläpä oli siitä kovasta kylmästä hyvääkin: se pakoitti ase-lepoon keskenään sotivaiset armeijat, sillä eivät venäläiset, emmekä me voineet asettaa etu-vartioita ilman, ett'eivät ne paleltuneet kuoliaiksi.
"Olen hyvin kiitollinen, hyvä herra", sanoin. Ja minä menin hänen mukanansa majaan. Rappeutunut maja. Oli suloista päästä kosteasta tuulesta ja kylmästä ilmasta loimuavan nuotion ääreen, vaan tuo nuori mies ja hänen kummallinen asuntonsa herätti uteliaisuuttani, niin että ajattelin enemmän häntä kuin omaa mukavuuttani.
Ja sitä ei tarvitse ajatellakaan, että voisi käännyttää ihmistä, joka on nälissään, se on yhtä hullua kuin jos tahtoisi takoa vitjoja kylmästä raudasta. Ei, ensin pitää ravita ihminen, sitten voi tapahtua, että sydän aukenee ja silloin tulee pitää varansa ja olla saapuvilla Jumalan sanan kanssa."
"Niinkö sanotte?! Eikö siinä jo ole syytä suruun? Voi, voi! Emäntä oli niin hyvä", sanoi tyttö, kummastuksissansa isäntänsä kylmästä käytöksestä noin surullisia uutisia kuullessansa, yhä vielä itkeä tyrskien. "Kyllä, kyllä, mutta hän oli jo kauvan kivuloinen; ei ollut muuta odottamista. Rauhoitu nyt jo! On sopimatonta itkeä näin paljojen vierasten aikana ja tämmöisissä pidoissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät