United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä armahdan teitä", sanoi hän ja asettui majesteetilliseen asentoon, "tuoss' on, ottakaa aseenne takaisin. Mutta kuulkaapa! kuinka vanha te olette?" "Viidenkolmatta". "Ja minä yhdeksäntoista. Herra Jumala kuinka somasti!" Emilia nauroi niin hillimättömästi, että hän melkein oli kaatua selällensä.
Hän palasi kimppu papereita käsissä ja alkoi, tämmöisten miesten tavallisella liukkaalla kielellä, ääneen lukea pitkää pinollista sanoja. Sillä aikaa oli koko joukko ihmisiä keräytynyt, jotka kaulat kurollaan ja avosuin kuuntelivat mitä luettiin. "Kuulkaapa ystäväiseni," sanoi kuvernööri, "astukaa vaunuihin, että, erilläni tuosta kirotusta ahdingosta, paremmin kuulisin."
Niin oli, puuttui Jonathan innokkaasti puheeseen, että presidentistä piti tulla Ruotsin kuningas, mutta sitten hän oli vannonut hankkivansa eräälle vanhalle sotamiehen leskelle eläkkeen, ja kun hän kieltäytyi sitä tekemästä; kadotti hän sormuksen ja niin hänestä tuli sokea ja sitten tuli hänestä hassu. Kuulkaapa vain, sanoi isoäiti välskärille, kuulkaapa vain noiden pikkupatain korvia!
Kuulkaapa nyt, pojat: minä annan teille kuusi penceä sadalta paljaista päistä; viekää ne joutuin tuonne kylään, niin maksan heti kohta." Tällä lupauksella oli se seuraus, jota sillä oli tarkoitettukin; sillä kaikki poikaset kiiruhtivat vääntämään haavoitettuin lintujen niskoja nurin.
1 KANSALAINEN. Mutta tämäpä on kummallista. 2 KANSALAINEN. Jos olisi mulla vielä ääneni tallella, mut, yhtä kaikki! CORIOLANUS. Kuulkaapa! Jos niinkuin sopisi teidän ääntenne nuottiin, että minä tulisin konsuliksi, niin on minulla nyt se tavallinen takki ylläni. 3 KANSALAINEN. Te olette jalosti ansainnut isänmaanne kiitollisuuden, ettekä ole sitä jalosti ansainnut. CORIOLANUS. Arvoitusko tuo?
Sen käynti oli niin sievä, että jo oli joutunut ikkunan ohitse ennen kuin ukot hänen huomasivat. Mutta samassa pisti hovineuvos päänsä ikkunasta huudahtaen: "kuulkaapa, mamselli." Tyttö katsahti taaksensa ja suloisista kasvoista näkyi kysyvä ja ihmettelevä katsanto.
Vanhus tämän kuultuansa jännitti itsensä suoraksi ja huusi uhkaavana ja pontevasti: Maksaa minun pitäisi teille kiinniottamisesta! Sitten mutisi hän jotakin venäjäksi, jota ei ymmärretty. Kuulkaapa! huusi sotamies, hän tulee Viipurista. Mutta vieras rukoili taas nöyrästi suomeksi: Armolliset herrat, päästäkää minut menemään. Emme suvaitse maankulkijoita leirissä, vastasi sotamies.
Pienet olot muodostavat pieniä ihmisiä, suuremmat muodostaisivat heitä toisin... Veljeni on tehnyt hänet onnelliseksi vaimoksi!" "Kuulkaapa! tahdotteko, että vanha ystävänne vähä puhun pienen, viehättävän Inkerin puolesta?" virkkoi kapteeni Rönnov.