United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !


He kun näkivät että me noin suoraa, aukeata kenttää marssimme heihin päin, rupesivat lähettämään kranaatteja ja kuulia meitä vastaan niin että ilma kihisi, joista monet kyntivät edessämme jäiseen, lumiseen peltoon aika syviä vakoja ja lensivät kohisten päällitsemme, sivuitsemme ja mitkä minnekin päin.

"Iloisen hurran saakohon, Ken sodass' uljas ollut on." Runeberg. Eteenpäin hyökkäyksiä tehdään, milloin miltäkin puolen linnoitusta, jolloin aina Turkkilaisten varustuksista hirveämmin rupeaa kuulia satamaan, joihin taas ne joukkiot, jotka vatsallaan loikovat kentällä, vastaavat miehuullisesti.

Mynher Vanloo, sanoi Aadolf, minä huomaan tyytyväisyydekseni, että tekin olette tavallinen ihminen, jota tähän saakka olen miltei epäillyt; teillä on kuten meillä kaikilla omat vähäiset ennakkoluulonne. Tuo tenhokalu on siis tehnyt teidät haavoittamattomaksi miekkaa ja kuulia vastaan ja on suojellut teitä moninaisissa hengenvaaroissa ... vai kuinka? Se on tehnyt enemmänkin, ystäväiseni.

Venäläiset olivat jo sitä ennen katkaisseet entrausköytemme, joten pahanpäiväisesti pelästyneet mieheni alkoivat heti minun alas tultuani soutaa pois. Kuulia vinkui ympärillämme kuin rakeita ja yksi niistä lävisti kersantti Cederin, joka seisoi purren perällä ja kierähti siitä ääntä päästämättä laidan yli mereen.

Te hoidatte ammattianne, ja siinä teette oikein. Teidän sijassanne tekisin samalla tavalla. Paitsi sitä olo Charlestonissa ei ole suloista, ja ankkuripaikka, jossa kuulia sataa ehtimiseen, ei anna alukselle luotettavaa suojaa. Te lähdette siis, milloin hyväksi näette. Mutta olkaa hyvä ja sitä ennen antakaa minulle vähäinen tieto.

Kuulia ei tarkoiteta esineesen, vaan koetetaan niitä heittää niin, että hihnat ottaisivat johonkin esineen osaan, jonka tähden kuulat sitte esineen ympärille niin kietoutuisivat, että eläimen olisi vaikea pakoon päästä. Eräänä toisena heittoaseena on yksi kuula samasta aineesta ja suuruudesta kuin edellisetkin. Tämä kiinnitetään hienompaan, noin käsivarren pituiseen hihnaan.

Turkkilaiset suojelivat itseään valliensa takana jotenkin hyvin, niin että vähä vaan näkyi punaista "fetsiä" eli patalakkia tupsuinensa. Kuulia satoi niinkuin rakeita. Joku meidän suomalaisista sanoi: "kyllä maar noi Turkkilaiset mahtavat olla aika pöllöjä, kun kehtaavat ampua rehellisiä ihmisiä noin sikamaisesti vast'silmiä."

Useita kuulia oli sattunut paareihin; hevonen oli ammuttu hänen altaan, kun hän malttamattomuudessaan koetti ratsastaa, ja henkensä pelastuksesta hän sai kiittää erästä nuorta upseeria, joka, itse ollen haavoitettu, antoi hänelle hevosensa. Jalka satulannuppiin nostettuna tapasi kuningas Lewenhauptin. Vieläkö elätte? Mitä nyt ryhdymme tekemään, Lewenhaupt?

Entäs sittekin, nuo kannunat olkoot sata tahi nelinaulaisia ja ne kantakoot kolme peninkulmaa tahi viisisataa kyynärää, niin se on yksi ja sama, kun puskemme vauhtia tarpeeksi asti kovaa välttääksemme sen kuulia. Me tahdomme näyttää tuolle Iroquois'ille, kuinka tehdään, kun ollaan rakettu pakoon pääsemään. Parempaa valkeata!

Kaptenimme Bremer lausui, hyökäten kiivaasti eteenpäin ja me perässä: "jota lähemmäksi pääsemme, sitä vähemmin he meihin osaavat." Aina kun joku osasto tahi joku mieskin ryntäsi eteenpäin, satoi kuulia ja kranaatteja sitä hirveämmin. Melkein joka askel maksoi verta ja ihmisuhria.