Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Se oli häväistys, jota ei muu kuin veri voinut pois huuhtoa! Lemminkäinen Murti suuta, väänti päätä, Murti mustoa haventa; Veret vierähti pahaksi Poloisilta poskipäiltä. Paikalla jättää hän työnsä kesken ja varustaa itsensä kiireesti toiselle Pohjolan retkelle. Turhaan koettaa äiti taas varoittaa, evätä hurjaa poikaansa; hän huomauttaa: »Ei sua kutsuttu sinne, Ei tarkoin tahotakana!»
Viisi päivää kesti tappelu, eikä mitään ratkaisua tullut, vaikka Mtesalla oli muutamia pieniä kanuunia, jotka matkaansaattoivat hirveätä hävitystä vihollisen kanooteille. Mtesa oli vakoojiensa kautta sattunut saamaan vangiksi erään vihollisen etevimmistä päälliköistä, ja hänen ylhäisimmät vieraansa oli kutsuttu katsomaan, kuinka hän kostaisi tuolle päällikölle.
Vai säälisikö ehkä yhtä paljon hänen kuin heidänkin viheliäisyyttään. Onnettomia olivat kaikki ihmiset. Onnettomia ne, joiden leivän tähden täytyi kovaa työtä tehdä, ja kahta vertaa onnettomampia ne, joiden ei toimeentulostaan ollenkaan tarvinnut huolehtia. Rakkaudestako oli maailma luotu? Rakkaudestako ihminen kutsuttu näin kurjan kurjaan elämään?
"Niin, eihän se ole ihmekään", jatkoi kreivitär samalla tylyllä tavallaan, "kun usean kuukauden kuluessa jok'ainoa ilta tulee levolle vasta kahden, kolmen ajoissa yöllä! En voi kuvata minkälainen tämä talvi on ollut; jos Gabrielle sattumalta jonakin iltana ei ollut kutsuttu muualle oli hän aivan kuin kuumeessa, kunnes hankki itselleen lippuja teaatteriin tahi sai joitakuita ystäviä luokseen.
Maria puhui hänestä koko illan, ja hänen ensimäiset sanansa seuraavana aamuna olivat: «Onko Johannes täällä?« Kun Maria kutsui Johannesta seuraavaksi päiväksi tulemaan takaisin, oli hän unhottanut, että hän itse oli kutsuttu vieraisille. Hän oli, ennenkuin Johannes vaatemyttyineen tuli, iloinnut siitä; mutta lapsen mieli, tuulen kieli. Maria oli vasta viidennellä vuodella.
Pastori Frosterus oli kutsuttu hautaamaan erästä suomalaista virkamiestä ja hänen vaimonsa oli seurannut mukana hautajaisiin. Riika oli jäänyt lasten kanssa kotiin. Hän oli ryhtynyt perheen vähiä ruoka-astioita pesemään ja siinä omissa ajatuksissaan puuhaillessaan hän ei ollut muistanut pitää lapsia silmällä.
Hymy huulillaan makasi hän niin hiljaa, kuin olisi hän ajatellut suloista kohtausta, johon hän oli kutsuttu tulemaan heti, kun hän oli valmis jättämään ystävänsä täällä maan päällä. Eräänä iltana hän pyysi vaimoani jäämään hänen luokseen. Kello yhdeksän tultiin minua hakemaan, mutta päästyäni sinne hän ei enään ollut elävien joukossa.
Mentyämme vartijatornin läpi, me astuimme erästä muurien välitse mutkistelevaa polkua, ja tulimme eräälle aukinaiselle paikalle linnan sisällä, jonka nimi on Plaza de los Algibes, se on Vesisäiliöiden Tori, näin kutsuttu niistä suurista vesitydyistä sen alla, joita Maurilaiset ovat juuri kallioon hakanneet, varustaakseen linnaa vedellä.
Marssilla taas ei myöskään saa jättää rivistä itseänsä hetkeksikään, vaikka kyllä monta kertaa saa tuntea kovanlaisia vatsan puruja, janoa y.m., se on sitte vaan se niin kutsuttu harmi "poritsuuni".
"Mihinkä sinä luulet menewäsi?" kysyi Hannu Pentiltä wähän mustasukkaisesti. "Minua on kutsuttu Rönkkölään", sanoi Pentti nöyrästi. "Se on sama, olit sinä suowassa tahi pensaassa, ja silloin tekisit wiisaammin, kun pyörtäisit korpitielle takaisin", sanoi Hannu korskeasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät