United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
En tiedä, mitä tämä loppumaton jono muistuttaa ... mutta jotain hirveätä se on ... ihan peloittaa... Ja miten lihavia he ovat ... jokaisella herralla yhtä suuri vatsa ... kyllä he mahtavat herkutella!... Tuossa taas kokonainen lauma, isä, äiti, lapset ... he tulevat sisään ja kumartavat aivan kuin unessa.
Raatimiehet, oikeusneuvosmiehet, viskaalit, konsulit, tirehtöörit tulevat yksitellen kapteenin eteen, kumartavat nöyrästi ja esittävät asioitaan. Mutta mitäs tämä vielä! Pormestari itse pormestarikin! kumartaa kapteenille! Franssin täytyi panna kämmenensä korvan taa ja kurottua sinnepäin, kuullakseen mitä pormestarilla voi olla pyydettävää kapteenilta. Mitä? Mitä? Onko se mahdollista!
Lukee lukemasta päästyäänkin, kunnes viimein karjasee: 'onko meistä kukaan käynyt Kaunissaaressa? Kanslistit kavahtavat pystyyn ja herratkin. Kaikki kumartavat ja vastaavat yhteen ääneen, kuin komennon mukaan, 'ei, herra kuvernööri, ei kukaan'. "'Te ette käy missään, ettekä tiedä mitään', kiljuu kuvernööri, polkien jalkaa, niin että kannukset kilisevät ja ritarin merkit rinnalla heiluvat.
Sen pitää käydä erinomaisella nopeudella. Alamainen kuuliaisuus on Japanilaisen huomattava omaisuus. Alamaisuus vanhemmille istutetaan jo pienenä lapsiin. Alhaisemmat kumartavat syvästi ylhäisempiä ja tottelevat heitä aivan sokeasti. Arvoisiaankin he tervehtävät erittäin kohteliaasti.
Minä en tiedä mikä siihen on syynä, ett'eivät herrat täällä ole samallaisia kuin kotona. Minä tarkoitan, kuinka ylioppilas tavatessaan minut tiellä ainoastaan nyykäytti päätään ja kohotti lakkiaan; mutta täällä he kumartavat ja kääntelevät itseään melkein joka sanaa lausuessaan ja sanovat lakkaamatta neiti ja pyyhkäisevät viiksiään. Tähän en minä ole tottunut, vaan tulen ujoksi ja olen ääneti.
Stiina Wrangel oli kuningatar Hedvig Eleonoran suosikkeja. Minä tahdoin vain sanoa, että jaloja otuksia täytyy pyydystää viekkaudella. Niin kauan kuin teidän majesteettinne käyskentelee kansan keskellä kuninkaallisen arvonsa loistossa, kumartavat kaikki nöyrimmästi, mutta ei kukaan ilmaise, missä kuningas piilee.
Poikani, sanoi vanhus, karta noita mielipuolia, jotka hurmaavat mielensä unelmilla kuin opiumilla tahi hadshishilla. He ovat epäjumalanpalvelijoita, jotka vaan itseänsä kumartavat. Voi houkkioita! Onkohan silmä se joka luo valkeuden? Onko ihmisen ymmärrys se joka luo totuuden? Voi sitä onnetonta joka aivoistaan lappaa maailmaa, joka on saippua-kuplaa keveämpi ja ontompi!
Ne karhut ja sudet, jotka liikkuvat metsässä ja välisti talvella rohkenevat likelle huoneittemme kynnyksiä, eivät ole hurjempia, kuin ne hurjat sadut, jotka vaivaavat talonpoikien sydämiä. Sunnuntaisin he pukeuvat pyhävaatteisinsa, tulevat messua kuuntelemaan, kumartavat pyhää hostiaa, krucifixiä ja Neitsyen kuvaa, mutta palaavat kotiinsa viikon kuluessa kauhulla palvelemaan metsän henkiä.
Vaeltaja heittäytyy ruohokkoon, niin että tuoksuvat vihannat aallot hänen päänsä yli yhteen kohahtavat, kukat kumartavat hänen huuliansa suutelemaan ja hän kuunnellen katsahtaa viheriäiseen lehtitaivaasen, uneksien kodistansa, isän ja äidin sydämestä ja armahisensa silmistä.
Yksi on Jumala ja ainoa hänen poikansa, mutta täällä on niitä, jotka monenlaisia haltijoita ja helvetin henkiä palvelevat ja kumartavat ja uhreilla lepyttävät, jotka heille puita ja metsiä pyhittävät ja eläimiä teurastavat. Mutta Jumala on kerran heidät ruhjova, ja taivaan tuli on polttava tuhkaksi heidän epäjumalansa olkaa siitä varmat!