Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja viimein hän saa jonkun ruhtinaan uskomaan, ettei hänen luulonsa ole pelkkä unelma, ja niinkuin suuri Kristofer Kolumbus hän rohkenee laskea halki jäljettömän, tuntemattoman Atlantin ja löytää Länsi-Indian. Mutta ennenkuin hän oli keksijä, hän oli merimies. Taikka joku puunpiirtäjä koettaa käyttää puupalasiaan kirjaimiksi, ja kirjapainon taito on keksitty. Mutta se kuuluu hänen ammattiinsa.
Minun on vaikea saada heitä edes kirkossa käymään. Kristofer sanoi minulle pari päivää sitten: "Elsa, minkä vuoksi semmoista miestä nimitetään hylyksi, joka yhtäkkiä karkaa pois perheestänsä ja rupee sotamieheksi, mutta semmoista miestä pyhimykseksi, joka luopuu niistä, jotka turvaavat häneen, ja rupee munkiksi?"
Paavi sanoo aivan toista. Mutta minä ilmoitan teille, että Jumalan pyhä äiti itse on tullut pelastetuksi, ei neitsyytensä, ei äitiytensä, ei puhtautensa, ei tekojensa kautta, vaan ainoastaan uskon ja Jumalan teon kautta." Kun hän paraikaa puhui, ryskähti siinä käytävässä, jossa Kristofer seisoi kuuntelemassa. Moni pelästyi suuresti, vieläpä aikoi rientää ulos.
Lapset", hän päätti, "sanokaat minulle, koska T:ri Luther ensikerran saarnaa; minä tahdon kuunnella häntä, ennenkuin kuolen, että saan kertoa kun tapaan hänet, ettei vanha totuus ole kuollut. Minä luulen, että se tuottaa hänelle uuden ilon, vaikkapa Jumalan valtaistuimen edessä." Wittenbergissä, Elokuulla. Kristofer on palannut Jüterbock'ista.
Molemmat näyttävät ensi kerran semmoisilta, joksi olivat aiotut. Juuri nyt täyttää kuitenkin toinen tapaus melkein yhtä paljon äidin-äitimme sydämen. Muutamia päiviä sitten toi Kristofer kotiin kaksi muukalaista, joita hän esitteli meille. Kun äidin-äiti näki heidät, putosi kudin hänen käsistään.
Se vaan, että minusta se tie on paras, jonka parhaimmin tunnen." Mielipahakseni minun täytyy sanoa, että pojat usein irvistelivät, sillä välin kuin tätä keskustelua anekirjoista kesti, ja jälestäpäin minun täytyi puhutella heitä. "Elsa sisar", sanoi Kristofer, "minun kanssani ei maksa vaivaa puhua. Minä vihaan munkkeja ja kaikkia, mitä heihin kuuluu.
Kaksi kuukautta sitten meni Kristofer tämän papin kylään Franken'iin ja viipyi muutamia päiviä tiedustellen joka taholla ympäri luostaria, jossa hän on.
Minä en kärsinyt sitä ajatusta, että jotakin hänen mielestään jo oli yhtä kuin ei mitäkään! Kristofer kertoi minulle myöskin toisen asian, joka on tehnyt minut jotenkin levottomaksi. Matkalla Eva pyysi häntä pitämään vaaria isämme näöstä, joka hänen luullakseen oli viime aikoina vähän huonontunut.
Me vietimme joulun, niinkuin tavallisesti, isäni luona. Vaikka minä kummastelin äitini rohkeutta, en minä tahtonut puhua hänen kanssaan siitä; mutta kun me illalla istuimme yksinään, sillä välin kuin rakas isämme, Gottfried, Kristofer ja lapset olivat lähteneet katsomaan, kuinka luistelivat Elbellä, lausui hän minulle: "Elsa, minun täytyi mennä.
Tämän lausuttuaan hän ratsasti takaisin vaunujen luo ja tervehtien isäämme katseli meitä kaikkia kylmäkiskoisella rohkeudella, ikäänkuin hänen huomionsa olisi kunnioittanut meitä, siksi kuin hänen silmänsä pysähtyivät Evaan, joka istui, käsivarsi Theklan ympärillä, viihdyttäen pelästynyttä lasta ja auttaen häntä järjestämään muutamia orvonkukkia, jotka Kristofer oli noukkinut vähäistä ennen.
Päivän Sana
Muut Etsivät