United States or Puerto Rico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isän kovuutta vastustamaan rohkeampi, olisi hänen todenmukaisesti pitänyt sanoa, sillä kaikki tyttärensä olivat hyvin terävä-järkiset.
Kyllä, Jumala nähköön mutta paljo sitä tarvitaankin, ennenkuin lapsesta paha sisu saadaan pois. Minä toivon, että tulemme hyvin toimeen Jojun kanssa, hän näyttää järkevältä lapselta. Ehkäpä kovuutta jo on tarpeeksi käytetty, kentiesi saatamme nyt paremmin tulla rakkaudella toimeen. Hyvästi! Kyllä annamme pojasta jonkun ajan perästä tietoja. Rehtori läksi, ja Joju seurasi häntä.
Jos tässä syntyy pieni kahakka, niin pitää teidän tarkoin totella käskyjäni! se on pääasia! Nyt piilekää portin holvissa! Tottele minua Anna! lähde! Säästä itseäs vanhempiesi tähden! minun tähteni! Anna. Se on mahdotointa! Hyvällä ei hän tottele, kovuutta en taida käyttää! Jumala! kuinka on tämä asia päättyvä! Kuule Bartholdus! Sytyttimen varsi kutkuttaa kättäni!
Päivät pääksytysten hän tuon tapauksen jälkeen itki, itki niin, että huonot silmät alkoivat käydä veriselle ja pakottaa. Mutta kyyneleet loppuivat vihdoin ja hän tapasi toisinaan itsensä pitkät ajat yhteen kohti tuijottamassa, jolloin ajatukset aina ensin olivat liikkuneet kohtalon kovuutta tutkien, mutta sitten pysähtyneet.
Sitte sinne saatuani, Perillenpä päästyäni, Ilmassa iloittelisin, Räystähällä riemuitsisin Kesän kaunihin tuloa, Tuloo armahan auringon. Vaan jos itkevän näkisin, Huolellisen huomaitsisin, Hälle mä visertelisin: Mitäs itket ihmisparka, Murehdit sä Mannun lapsi Kohtalosiko kovuutta? Sydämeskö sulotuutta?
Sanalla sanoen: Revonlahtilaisten tila ei suinkaan iloa herättänyt. Kun Niilo ja hänen poikansa poika "olivat otetut aseilla varustettuina", niinkuin sanottiin, kohdeltiin heitä kovemmin kuin muita. Paitsi tavallisia loukkaussanoja, sai vanhus sekä upseerien että sotamiesten puolelta kärsiä ruumiillistakin kovuutta.
Se oli ensimäinen itku kehto-itkujen jälkeen, jonka ahdistettu sydän pusersi ulos. Siinä hän itki, tiesi herra kuinka kauvan. Hän itki mennyttä kovaa ja karua elämänsä aamua, itki ihmisien tylyyttä, kovuutta ja tunnottomuutta, sitä kaikkea hän itki.
Nämä isänsä viimeiset sanat säikäyttivät Mariaa niin, että hän hyrähti katkeraan itkuun, aavistaen mitä pahinta, sillä ensi kerran sai hän kokea isänsä kovuutta. Näin toteutui Kaarlon epäilys siihen nähden, mitä hän oli Marialle rannalla arvellut. Elämä kävi entistä ikävämmäksi.
Olla paha. Tarkoitan: hyvälle ihmiselle, jollaisena aina kaikesta huolimatta olen pitänyt itseäni. Ja mitä tarkoitat tässä tapauksessa pahuudella? Kovuutta, ankaruutta itseään ja muita kohtaan. Sitä se on. Ihmiselle, joka on syntynyt herkäksi ja helläksi, on se samaa kuin omien myötäsyntyneiden heikkouksiensa voittaminen. Ja miksi hänen on siis ne ominaisuudet itsessään voitettava?
Koirannahkainen talvilakki peitti hänen lyhyen, melkein vaalean tukkansa; kapeat, yhteen puristetut huulensa, pienet harmaat viikset ja matala, mutta teräväkulmainen otsa osoittivat rohkeutta, viekkautta ja kovuutta.