Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
NIKO. Tämä on vielä Jaanan koto, suokaat, että on se myös minun kotoni tänä ehtoona. Jaanani, sinun kauttas elköön tässä närkästystä olko! Sinä sanoit, ettes kantele, niin tahdon minä myös; sinä elatus-vanhempias et moittia saa; sillä malta, heissäpä toki on ollut tukes ja suojas, heidän kädestänsä elos ja vaattees saanut olet! JAANA. Sentähden olen heille kiitollinen, kiitollinen kuolemaan asti!
Kauan nuo kotoni kierot olosuhteet, joita kaikkia en ole tässä maininnutkaan, minua rasittivat, kun minun oli pakko elää niiden alaisina omassa kodissani. Niiden vaikutuksesta jouduin vanhetessani semmoiseen suhteesen maailmaan, joka oli erittäin vaarallista minun kaltaiselleni luonteelle.
Tuulosena tultuansa Ukon luoksi koivun äärehen, Kyselee hän kyynelsilmin, Huokaellen kurja haikeast: »Sano, miesi, metsän ukko, Anna mulle armas vastaus: Näitkö karjaa kadonetta, Helmikeä, kellolehmääni, Kyytöäni, Koivoani, Kultahista karjaa kotoni?
JOHN. Niin, anna renkisi rääkätä minua huuda heidät tänne, että he heittäsivät köyhän kyttyräselkäisen rappuisia myöten alas! Jo kerran olen sinun tähden jalan polkemisen saanut jo kerran täytyi minun sinun tähden jättää, kotoni ja isänmaani. JOHN. Ei! ei veljesi! Sama isä on kyllä meitä siinnyt mutta se ei valtuuta sinua minut niin kutsumaan! Mikä pakoittaa sinut piilostasi valkeuteen?
"Vaikka sen pääsiäisyön, jonka kaikin yhdessä valvoimme noitia vahtimassa kotoni kolmesti muutetun olkiladon katolla", ehdotti Martta. "Jolloin Vapun nenänpää äkkiä rupesi ankarasti syyhyymään", muisti Simo. "Hotuun meni valvomisemme, Vappu nauroi ensin, sitte Perttu, Helka ja Topi ja..." "Noidat menivät toisia teitä."
MATTI. Herra, kuulkaat minua. CONON. Mitä tahdot? MATTI. Minä olen teitä nuorempi kolmekymmentä vuotta, minäkin voin surra ja viimein vihastua, sillä Suomi on minunkin kotoni.
Onhan kotoni niin Jumalan kuin ihmistenkin silmissä sinun ja se on ain'ijan sinulle avoinna. Rakkauteni on riittäväinen sekä sinulle että minulle ja tämä pelastaa meidät molemmat." Hän kumartui ja kiinnitti sukset jalkoihinsa. "Jää hyvästi, Andreas." Ylevänä ja suorana seisoi Aina miehensä edessä kainulaisen kovuuden ja hillimättömän uskaliaisuuden elävänä kuvana. Andreas ojensi hänelle kätensä.
Kaikki nämät paperit on nyt minulla, ja voin siis, kuten Berndtsson tahtoo, täydellisesti näyttää oikeuteni Valdemarsborg'in omistajana. Minä en tahdo tuota kuitenkaan, minä olen täällä luonut itse kotoni, ehkäpä aatteenkin, meidän elantotapamme on saattanut minut mahdottomaksi vanhalle synnyinmaalleni; mutta sinä?!
Se on mun kotoni, sä ylevä nainen, mun poistumaton perintöni, mun oma valtakuntani, jossa vallitsen kuninkaana. Te etsitte suojaa, tässäpä nyt avetaan etehenne ystävällinen vapakaupunki, jossa oleskelkaat ilman murhetta ja huolta niinkauvan kuin onnenne sen vaatii.
Hän vaipui sitten vähäksi aikaa äänettömyyteen. Matti istui pesän edessä pää käteen nojattuna. Esteri oli asettanut istuimensa päänaluisen kohdalle, minä seisoin oven suussa. Tuli sinne kotoni väetkin ja seisahtuivat oven suuhun. Kreeta nosti taaskin silmiään ja huomasi Matin pesän edessä. Matti, hän sanoi, tule likemmä, että saan puhua.
Päivän Sana
Muut Etsivät