Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Kummailivat miehet siinä, mitä varten noita kukkiakin kasvatetaan ... mitähän on niistäkin hyötyä? ei toki mitään ... kylväisi ohran ennen tai herneen; ja kun se siinä peltomaassaan päiväkaudet nuojaa ja lapiollaan lykkii ... ja on siitä niin äkäinen, että ikkunaansa koputtaa, jos joku aitaan vähääkään nojaa ... pihalle tulee ja huutaa ruotsia silmät korvat täyteen, joka poloinen siihen hevosensa sitoo ... vaikka eihän sen huudoista ja mongerroksesta suomalainen tajuunsa pääse, sama, jos ei puhuisikaan...
Mitä enempi piru-pelko kasvoi, sitä kamalammaksi muodostui piru, kunnes viimein kuviteltiin hänet mustaksi enkeliksi, jolla oli karvainen ruumis, yölepakon siivet, kaksi tai useampia sarvia, pitkät terävät korvat, pitkät kynnet ja kaviot jaloissa. Sitä kuvaa vielä täydennettiin, selitettiin, että pirulla on härän sarvet ja aasin korvat, ja pitkä häntä, vihdoin vielä käärmeen pää ja hanhen jalat.
Arvaa nyt mitä tämä on: Lensi lintu siivetöin, Istui puussa jalatoin, Ampui neiti huuletoin, Paistoi ilman pannua, Söi ilman suoloja! Jättiläisen korvat tulivat niin kuumiksi, että ne alkoivat sulaa. Syö poika suuhusi! Syö poika suuhusi! kuiskasi mustakeijukainen. Mutta jättiläinen tahtoi pitää sanansa ja mietti perinpohjin.
Mutta äkeänä, korvat niuhossa, Valko seisoo, ja heinissä lepää hänen riippuva huulensa, kun vanhat, kuluneet hampaat kalsusti pienentää ruokaa. Kymmenen nautaa seisoo talon ometassa. Jos aukaisit sen ovea, niin katsoi sinua vastaan kahdeksan vilpitöntä, vakavaa lehmännaamaa ja kaksi sonnia, kuin kaksi juurevaa tervaskantoa.
Jumala suokoon teille avoimet silmät ja korvat, armollinen herra, sillä me elämme pahassa maailmassa, eikä kenkään ole turvassa pimeyden nuolilta. Olkaa varuillanne ja muistakaa minun niin sanoneen. Sama kirves, mikä on kaatanut täysikasvuisen puun sen voiman vuosina, voi kaataa taimenkin kaikessa sen ihanuudessa.
Missä hän liikkuikin, pitivät he häntä silmällä; monet korvat kuulostelivat ahmien hänen sanojaan, ja yhtä monet käsivarret olivat alati valmiina tarpeen tullen nitistämään hänet hengiltä.
Sillä olivat suuret, punertavan ruskeat silmät, muhevan ruskeat korvat ja saman karvainen pää ja lyhyt kaula, jota se piti hyvin pystyssä; muu osa ruumista oli ruskean ja mustan täplikäs. Kaviot olivat samannäköiset kuin pienen varsan; jalat muuten peuran jalkojen kaltaiset, mutta mustan ruskeat ja yksiväriset. Häntä oli jotenkin pitkä, ruunin ja mustan täplikäs ja tupsupäinen.
"Eipähän se kuitenkaan ilman ettoneetta lähtene minulle lehdeskoivuja kaatamaan, kun se on semmoinen pattio koko mies", supisi Reeta itsekseen. "Mitäh?" kysäsi Martti. "Ei mitään", sanoi Reeta ja ajatteli, "no on sillä korvat, kun toisen ajatuksetkin kuulee!" Hän ei kumminkaan, vaikka miten olisi etsinyt, löytänyt muuta kuin punonnaisen ja kolmisulkasen äimän.
Oli kuin ois unhosta sadut soineet, Ikivanhat, armahat, kummat, Joit' ennen poikana kuulin Naapurinlasten kertovan, Kun kesäillan pitkään Me juttusilla paadella portaan Salamyhkinä istua kyykimme, Hörössä pikku korvat Ja viisain silmin uteliain; Siinä kun suuret neidot Köynnöskukkien tuoksehessa Vastapäätä ikkunass' istui, Ruusuisin kasvoin, Nauraen kujeissa kuun. Auringonlasku.
Tämä ampumishistoria sitävastoin se se vasta on pirullisten sekaannuksien alku!" "En ikipäivinäni ammu enää ketään, annan kaikkien olla rauhassa, en suutu kehenkään, panen silmät ja korvat kiinni, puhukoot mitä tahansa. Tästedes ei mikään asia maailmansa kuulu minuun, ei ikinä mikään!" Näin vannoskeli Gabriel itsekseen, mutta ajatteli vielä: "Vaikka mihin se minut auttaisi?"
Päivän Sana
Muut Etsivät