Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Taas seisoi Koponen ystäviensä edessä kädet taskuissa ja niska kenossa mitenkä tapansa oli kunnes tahtoi mahtavalta näyttää.
"Koko paikkakunnassa ei ole soveliaampaa. Olli on nyt ollut neljät valtiopäivät; jopa on aika jonkun muun tulla hänen siaiseksi. Minä en ukkoa milloinkaan ole hyväksynyt. Luulenpa hänen pitävän herrojen puolta, tuskin hän muuten niin hyvissä kirjoissa niiden luona olisi." "Sun luulollasi on hyviä syitä," vastasi Koponen salatulla vahinko-ilolla.
Hänellä oli ainoastaan viisikolmatta ruplaa tullessaan perille ja sen summan tähden oli hän heittää henkensä kahden suomalaisen käsissä, tullessaan Bugeneen. Nämä hänen maanmiehensä, eräs Ruuskanen ja eräs Koponen, olivat liittyneet häneen ja tahtoneet tulla hänelle osoittamaan tietä, toivoen saavansa rosvota hänet.
Tästä syntyi se, että ne äsköiset iloiset ja toisiaan halailevat veljet rupesivat siirtelemään ja töykkimään toisiaan pois tieltään. Ukko Koponen huomasi, että tästä ei lopussa tule hyvää, niin alkoi hommata lähtöä pois ja tahtoi Jukkea mukaansa.
Nytpä asetettiin tikapuut kuoppaan, mutta sepä ei kelvannut sudelle, joka tuimasti rupesi kuopassa ulvomaan. Tikapuut olivat poisotettavat. Nyt laskettiin köysi, jonka Koponen sukkelaan kiinnitti uumallensa. Nyt vaan oli tarvis vetää niin mies oli pelastettu. Mutta Jurripa tahtoi välttämättömästi seurata muassa, sillä muuten arveli suden hänen sill'aikaa surmaavan.
"Luuletko, veikko, ystäväni tahtovan niin kauas vetää asiaa?" "He olivat kaikki täällä eilen ja paperit menevät ensi postissa pääkaupunkiin." "Kultaa ja päärlyjä olet sinä parempi," lausui Koponen ja käski ystävänsä kestikiivariin, jossa syötiin komea päivällinen ja juotiin helmeilevää viiniä päälliseksi. Nämä olivat iloiset toivossa, mutta yleisö todellisesti.
Tätä paitsi Siiri oli niin kelpo tyttö, että muutenkin hän toivoi sille parasta mitä voi. Tämän kaiken tiesi Jukke. Niin nyt ennen kaikkea oli saatava ukko Koponen puolelleen ja jos se onnistuu, niin sen avulla taivuttaa Siirin kasvateäiti ja siten päästä likenemään Siiriä.
Mutta tämä päivä oli oikein onnettomuuden päivä, joka ei hänelle sallinut lepoa omassa kodissansakaan. Hän tuli katsoneeksi pihalle ja näki vieraan tulevan, eikä siis nyt ollut levolle ajattelemistakaan. Suuri lohdutus murheessa. Lentäen kiiruhti Koponen vastaan-ottamaan vierasta, joka ei kukaan muu ollut kuin itse Kela. "Tuhannen tulimmaista, mitenkä ovat asiat?" kysäsi tämä.
"Etpä vaan; se joka sun pöllöpäänä ostaa, se todellakin rahansa pilaan viskaa," lausui Kela pilkallisesti. "Niinpä luulisin," muistutti Koponen. "Oma kiitos tosin haisee, mutta ilkkumatta luulen voivani sanoa mun pääni olevan hyvästi varustetun." Kummankin puolin muutamia suosiosanoja vaihetettua lähti Kela matkoihinsa, sillä hänen oli käräjissä muutamia asioita ajettavina.
"Hyvä, heijaa!" huusivat ystävät ihastuksissa nousten antamaan uudelle valtiopäivämiehellensä kättä siitä, että oli ollut niin armollinen ja tehnyt heidän toivonsa mukaan. "Mutta muutamat ehdot vaadin minä," lausui Koponen.
Päivän Sana
Muut Etsivät