Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Molemmat pojat olivat ulkomailla, Kristian Fredrik Lontoossa ja Rikkard Tukholmassa, ja konsuli Garman, joka koko elinaikanansa oli tottunut iloiseen, huolettomaan seuraelämään, tietysti ei voinut juuri iloisesti elää kahden vanhan pii'an seurassa hänen vaimo-vainajansa sisaria, jotka nyt riitelivät hänen talonsa hoidosta.
Anna olla, kyllä minä pääsen auttamattakin ... sillä minä en tahdo, että sinä autat minua.... Perkele sinä olet, punapartainen perkele sinä olet.... Perkelehän on mustapartainen. Niinkuin konsuli ... ajaa moottorilla ja pulilla vuorotellen sen mukaan missä liikkuu ... oli jo viedä meidän akatkin helvettiin, mutta täytyi tuoda takaisin.... Missä?
Konsuli Curius Dentaton luokse, jonka oli onnistunut saattaa viisi vuotta kestänyt sota Ruomalaisten ja Samnilaisten välillä edellisille onnelliseen loppuun, tuli kerran samnilaisia lähettiläitä, juuri hänen istuessaan puurahilla pesän ääressä ja puuvadista syöden nauriista tehtyjä ruokalajia, jonka hän itse oli keittänyt.
Mutta minä en jää. Minä ryyppäsin ja kaikki ryyppäsivät ja voivat siitä hyvin ja elivät vanhoiksi ja saivat paljon lapsia niinkuin Israelin patriarkat. Ne olivat aikoja ne! Terve taas, herra ... herra ... jaa, en tiedä ... tässä on juotu vieraan viskiviinoja enkä vielä tiedä, kuinka kunnioittaa, sillä päältäpäin ei osaa koskaan niin tarkkaan arvata.... Konsuli....
Palvelija vastasi juhlallisesti ja väliäpitämättömästi, että konsuli oli lähtenyt ulos heti yhdeksän jäljestä, mutta ei ollut sanonut mitään. Ester häpesi palvelijoita eikä tiennyt, pitikö hänen odottaa Bengtiä vai eikö viimein rohkaisi hän mielensä ja pyysi itselleen teetä.
»Mitä!» virkkoi poliisi, mutta hänen lempeät kasvonsa yrmistyivät, ja ojentautuen pitkin pituuttaan jäykäksi kuin vahtisotamies, lausui hän käskevällä äänellä: »Herra hyvä, Te seuraatte minua poliisikonttooriin». »No mutta ?» »Ei sanaakaan enää!» Turhaan yritti konsuli selityksiin ruveta.
Mutta Bengtiäkään ei näkynyt, ehkäpä oli hänkin ollut "huolimaton". Siinä toivossa meni Ester saliin istumaan, selaili albumia ja tunsi itsensä sanomattoman saamattomaksi ja vieraaksi tulevassa kodissaan. Yli puolen tuntia hän odotti Bengtiä; sitten soitti hän palvelijaa ja kysyi, tokko tämä tiesi, tulisiko konsuli kotiin illalliselle.
Sekä konsuli että puutarhuri pitivät niitä silmällä, vaan eivät paljoa mitään niille voineet. Joka haaralla nuo halvat kotimaiset puut kasvaa rehoittivat yli kuivan, komean tarhan.
Asemalla kotikaupungissa oli hänen vaimonsa vaaleana, pahaa aavistavana konsulia vastaanottamassa. Juna seisattui, konsuli astui ulos vaunusta »Mitä nyt?» kysäsi hätäisesti rouva. »Ravallaque de Paris!» sai konsuli katkerasti sanotuksi... Rouva kirkasi, pyörtyi ja kuoli. Inkeriläinen satu. Häät olivat alkaneet.
"Niin mutta, mutta kaikki muu kävisi laatuun, mutta nimi isänne nimi " "Isäni kentiesi ei olisi sitä tehnyt, mutta minä sitä tahdon. Tämä keino on hm on kauppahuoneen pelastus; minä tahdon sen tunnustaa, ja minä pyydän teitä suostumaan ehdotukseeni." "Mutta, hyvä herra konsuli", aloitti Worse taas.
Päivän Sana
Muut Etsivät