Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
He kulkivat pienen, kivestä raketun maantiesillan yli. »Kas kun ovat oikein kiviä johteeksikin ajaneet en ole ennen huomannutkaan!» virkahti Uutela, iloisena että ilmestyi edes joku puheenaihe. »Siinä ne ovat olleet koko kesän», kiirehti Keskitalo jatkamaan. »Aika poikia ovatkin!» Uutela riensi tieltä alas siltaa sivultakin tarkastamaan.
Olisipa ollut kivestä sydän sillä, joka ei olisi tuntenut mielen ylennystä, kun koko seurakunta yhtenä miehenä veisasi: "Kuin kirkkaast' kointähti koittaa."
Kaupungin rakennuksista suurin ja pulskin oli uusi harmaasta kivestä rakettu ristikirkko. Kuningattaren kunniaksi oli sen nimi Sofia Magdalena. Sitä voisi sanoa ihanaksi juuri sentähden, että siinä oli niin vähä koristusta. Sen yksinkertaisuus ja jalo rakennustapa viehättivät mieltä. Ulkopuolelta oli kirkko vastattu ja vaalean-keltainen; perustuksen ympärillä punainen vanne.
Mutta se muuri, minkä Tott nyt pari kymmentä vuotta sitten oli rakennuttanut, oli täydellinen kivestä tehty linnoitus, jonka rinteestä kohosi useita vahvoja torneja. Saman varustuksen takana kokosi Knuutti Posse ne vähäiset voimat, mitkä tässä hädässä olivat saatavana.
"Ihminen", lausui henki, "jos et sinä ole kivestä, vaan sinulla on ihmisen sydän, niin karta tuota ilkeätä puhetta, kunnes olet oppinut, mikä liika on, ja missä se on. Tahdotko sinä määrätä, minkä ihmisen tulee elää, minkä kuolla? Kenties sinä Luojan silmissä olet halvempi ja vähemmin sovelias elämään, kuin moni miljona tämän köyhän miehen lapsen vertaisia.
Vai niin, vai niin, virkkoi Risto, tullen esiin kiven takaa, ne ovat kai taruja kaikki, mutta se on hyvin luultavaa, että tässä on kulkenut vanha maakuntain raja etsin täältä jotain merkkiä. Pitäisi siinä päivänpuoleisessa kyljessä olla merkki jonkunlainen, niinkuin ihmiskädellä tehty. Isäntä laskeutui Riston luo etsimään kivestä rajamerkkiä.
Hän juutti juurensa suomalaiseen maaperään ja hänestä tuli suomenkielinen runoilija, ei luonnon laupiaan luvalla, kuten Aleksis Kivestä tahi A. Oksasesta, vaan oman sisällisen valikoimisensa avoimella valtakirjalla.
"Ei maar, Vasilisa Jegorovna", jatkoi kapteeni, huomattuaan, että sanansa olivat vaikuttaneet, kenties ensi kertaa elämässä. "Masha ei saata jäädä tänne. Me lähetämme hänet Orenburgiin risti-äitinsä luokse: siellä on sotaväkeä sekä tykkejä yltäkyllin, muurikin on kivestä.
Ihmiset ovat sen karkoittaneet ja hylänneet ja se on käynyt toteen, mitä unelma lupasi, että vuori otti sen lapsekseen. Vuorien oma se on; kivestä ja jäästä on sen koto, eikä se kuitenkaan itse voi kivettyä, tuo kurja, lämmin ihmissydän vuotaa hiljaa verta täällä ylhäälläkin kivien ja jään välissä!
Tosin T:ri Luther sanoo, että jos hän tahtoisi etsiä kuuliaista vaimoa, täytyisi hänen veistää semmoinen kivestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät