Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Hiljaista oli sielläkin, mutta hämärän hiljaista, verraten kirkkaasen päivään ulkona. Tuvassa oli viileä ja melkein pimeä, vaikka siinä oli ikkunoita kahdessa seinässä. Mutta ne olivat pienet ja korkealla katon rajassa; ja metsä vielä varjosti niitäkin. Sitä paitsi virtasi raskas, kostea metsän tuoksu tupaan parista veto-ikkunasta, leviten sinertäväksi sumuksi yli kaiken, mitä siellä oli.
Viimeinkin pääsivät he tuon pienen järven rannalle. "Mikä tuo on? Asuuko täällä muita kuin sinä?" kysyi Inka kun hän näki pienen, siistin, punaiseksi maalatun rakennuksen valkeine akkunalautoineen ja viheriöine puitteineen olevan edessänsä järven toisella rannalla ja kuvastuvan kirkkaasen veteen.
JUHANI. Jumalan haltuun, Mäkelä! ja sinä, Karilan Taavetti, mene Herran huomaan ja nimeen. TUOMAS. Oliskohan tuossa aihetta? JUHANI. Kas niin, pojat! Neljäkymmentä härkää ja komppania kasakoita! Ota minua kohtuus, Ilvesjärvi! AAPO. Epäilenpä kovin... JUHANI. Neljäkymmentä härkää ja pataljoona kasakoita, hosurit muassa, mulkosilmäiset hosurit! Ota minua kirkkaasen kohtuus, järvi!
Ensiksi minä luulin, että hän jättäisi meidän ja lähtisi tuohon kirkkaasen maailmaan, jossa enkelit ja pyhät lapset asuvat; mutta hän ei mennyt, ja nyt, minkä vuoksi hän ei tule terveeksi?" Helena selitti hänelle, kuinka niin vanha ihminen tarvitsee pitkän ajan kostuaksensa.
Yksi ja toinen silloin sääli Liv parkaa, joka päivät päätänsä sai kulkea Haugen'issa ulos ja sisään ja asuskella tuon äänettömän ihmisen kanssa. Mutta nähdessään tytön tepsuttelevan isän rinnalla sunnuntaisin ja katsoessaan hänen lempeään kirkkaasen silmäänsä, ei voinut kukaan kuitenkaan uskoa että mikään varjo vielä oli hänen sieluansa pimentänyt.
"Minä olen, mitä sinä halasit, sinä suloisen olemiseni sielu! Komeus ja valta, maine ja voitto näyttävät nyt särkyneiltä ja himmeiltä helmiltä verrattuna sinun kirkkaasen hymyysi!" "Vaikeroiva satakieleni, mennäänkö metsästämään tänä päivänä?" "Voi! minun ruusuni, minä makaisin mieluisammin tällä hempeällä vuoteella ja katselisin sinun ihanuuttasi!"
Peltovarekset liitelivät tuomiokirkon tornien ympäri, ja tornit itse, jotka penikulman määrät katselivat tätä uhkeata, yhdenmuotoista maisemaa ja sen hupaisia virtoja, kohosivat kirkkaasen aamuilmaan, niinkuin ei olisi löytynyt mitään semmoista asiaa, kuin muutosta mailmassa.
Järvi oli tyyni kuin peili, toisinaan vaan hiljainen tuulahdus veti valkoisen viivan kirkkaasen vedenpintaan. Savuja nousi talojen puolelta, lehmät kalistelivat kellojaan tarhoissa, lavakärryt rasahtelivat kivisillä kujilla. Päivä oli päättynyt, ja päästiin nyt kodin majoihin.
Vaan jos kiellät, sysään miekkani syvemmälle!" Kerran vaan katsahti Hanno kauhistuneena kirkkaasen miekkaan, joka oli häntä lävistämäisillään, ja lausui sitte sortuneella äänellä: "Vedä pois miekkasi, Fredrik! niin, Jumala on tuominnut oikein minä olen syyllinen!" Myöntymyksen tulva kuului ylimysten riveistä, jotka olivat taistelun todistajina ja katselijoina.
Laskeutuvan auringon säteet kuvastuivat jälleen kirkkaasen jäätyneesen pintaan ja lumi puiden latvoissa säihkyi kun timantti kaikkia väriä. Koko luonto lepäsi juhlallisessa rauhassa. Se ikäänkun tahtoi taivuttaa rakastuneiden sydämiä unhottamaan heidän kärsittyä kurjuuttansa. Vaunu pysähtyi vihdoin Akselinpojan linnaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät