Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
"Tule ulos minun kanssani, Alfred," sanoin minä vihdoin, "niin minä kerron sinulle tuolla ulkona miten tulin tuon sanoman kirjoittaneeksi ja uskoneeksi merelle." Me lähdimme hiljaa portaita alas ketäkään häiritsemättä. Aurinko oli juuri noussut kun lähdimme kylästä ja vitkalleen menimme meren rannikolle.
Hän ei tiedä vielä tulostani, en ole tullut hänelle kirjoittaneeksi. Minä kirjoitin hänelle siitä, kun sain kuulla; hän tulee tänne ehkä ylihuomenna, jos vain pääsee. Koko ajan tarkasti Hanna Anteroa. Tämä oli siis Karoliinan veli, hänen parhaan ystävänsä. Näytti totiseita ja vakavalta nuorelta mieheltä. Varmaan ilostuu Karoliina-parka hänet vihdoin tavatessaan, ainoan veljensä.
*Mortensgård*. Niin, minä tiedän, että moni niin luuli. Mutta ei minusta mitään sellaista voinut kirjeestä havaita. Kun sanon kirjettä kummalliseksi, niin tarkoitan sillä muuta. *Rosmer*. Ja mitä ihmettä minun vaimo-raukkani on tullut teille kirjoittaneeksi? *Mortensgård*. Kirje on minulla kotonani. Hän alkaa jotenkin niin, että hän on suuressa tuskassa ja kauhussa.
Piti rukoilla Jumalalta apua myöskin läksyjen oppimiseen, niin kyllä ne sitten osasi... Sitten äiti kirjoitti muista asioista väliin ja lopussa taas samaa, mitä ensin. Mutta ei Elli sitä kirjettä ymmärtänyt, eikä hän tullut enää kouluasioista äidilleen kirjoittaneeksi.
Mutta se jäi jäämistään, en tullut kirjoittaneeksi. Lukuvuosi oli loppunut kouluissa, kesäloma alkoi. Silloin vietettiin kaupungissamme suurenmoista laulujuhlaa, johon kokoontui lauluja soittokuntia läheltä ja kaukaa sekä muita ihmisiä lukuisat määrät joka haaralta maata. Minäkin koetin ottaa siihen osaa niin paljon kuin suinkin voin.
Mitä romaania hän tällä tarkoittaa sitä en ole saanut selville. Ettei se ollut yksikään niistä novelleista, jotka häneltä myöhemmin on julkisuuteen tullut, käy luullakseni alempana selville. Ensiksikin ei se voinut olla La Chambre bleue, joka hänen oman ilmoituksensa mukaan valmistui syyskuussa 1866, sitä todistaa mielestäni, paitse pitkä väliaika, myöskin "tuntemattomalle" osotettu kirje 5 päivältä marraskuuta 1866, jossa hän selittää miten hän tuli mainitun novellinsa kirjoittaneeksi: "
Hänen käytöksensä on yhtä sivistynyt kuin jonkun kaupungin herran, ja hän voi paljon paremmin puhua puolestaan kuin he. Jos sinä vaan olisit täällä, niin saisitpa nähdä, että sinäkin pitäisit hänestä." Aino iloitsi, kun oli kerran saanut sen kirjoittaneeksi, sillä hänen ensimmäiset sanansa olivat jo kauan vainonneet hänen mieltänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät