Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Opettaja meille neuvoi semmoisen keinon, että pitää kirjoitella usein kirjeitä tuttaville ja kirjoittaa ne hyvin huolellisesti. Ja jos sattuisi olemaan tuttava itseänsä osaavampi, niin pyytää häntä korjaamaan kielivirheet ja lähettämään korjattuna takaisin itsensä nähtäväksi.
Takkinsa alle hän nyt sulan kätki. Taas saaliineen hän juoksi riemuisasti. Kun solui päivä, joutui iltahetki, Hän kotiin riensi, nukkui makeasti. Yö kuluu; aamu koittaa; nukkumasta Jo herää poika; aut' ei uinaella. Vaikk' kevään tuoksu henkii ikkunasta, Hän sisäll' istuu, täytyy kirjoitella.
Hän alkoi kirjoitella sanomalehtiin tuon tuostakin, ja hänen kirjoituksensa useinkin terävästi koskivat kansallisuuden oikeutta, ja pian nuo tuntemattoman nimimerkin kirjoitukset herättivät yleistä huomiota. Uteliaat urkkijat eivät tyytyneet kauvan tietämättömyyteensä, vaan ottivat selvän uuden kirjoittajan todellisesta nimestä ja pian oli tietona, kuka se oikeastaan oli.
Samalla minä rakastan yksinäisyyttä ja haaveilua, rakastan kirjoitella kertomuksia ja kuvauksia, miettiä, rakentaa filosoofisia teoriioja. Kaikki yhteiskunnallinen virka- ja pakkovalta on minulle vastenmielinen; kammoon julkista esiintymistä ja yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja valtaan pyrkimistä, mutta erityisesti sitä kilvoittelua, joka on näiden luonnollinen seuraus.
Ja kun lasketaan levolle Tämän maailman majoista, Tule sitten Tuonelahan Lasten kanssa laulamahan, Siellä on makea manna, Siellä on ilo ihana, Siellä on koria kirkko, Siellä lehteri leviä, Siellä veisaa pyhät veljet, Siellä siunatut sisaret, Siell' on semmoinen elämä, Jott' ei täällä tietää saaha, Sit' ei voi sanoa suulla, Eikä käellä kirjoitella.
Ja morsian sitävastoin oli vasta seitsentoistavuotias, juuri lastenkamarin kynnyksen yli astunut, vilkas, iloinen kuin rasavilli, leikkisä, hilpeäluontoinen ja pureva, joka rakasti seuraelämää ja huvituksia, josta oli kaukana kaikenlainen joutavanpäiväinen turhantarkkuus ja jolla ei alussa ollut aavistustakaan perheenemännän huolista, vaan jota parhaiten huvitti lueskella ja kirjoitella kirjeitä ja runoja.
Jos kieli kerättäisihin, Paraat pantaisiin pakinat Suomen kielestä kerällen, Viisahimmallen vihollen; Vaikka alun Aunuksesta, Kaikin puolin Karjalasta, Sitten Savosta sanoja, Kaikki tyynni Kainuhusta, Ei saaha sanoja kyllin Kirjoitella kiitoksia Seuran suurillen suvuillen, Panna aika arviota. Kaukana sanat Savosta, Kauvempana Karjalasta, Liekö paljon Pohjan puolla, Kajahtanut Kainuhussa.
Riisuttuaan ja heittäytyessään voimalla pitkäkseen Uuno sanoi ikäänkuin lohdutukseksi: Sinun pitäisi neuvotella professorin kanssa ja päästä hyviin kirjoihin. No katsoppas, minä olen ajatellut hankkia sivutyötä. Voinhan minä suomentaa jotakin ja sitten olen ajatellut kirjoitella johonkin sanomalehteen vaikkapa pienempiä tähtitieteellisiä sepustuksia
Keisarill' on kelpo lailla Kunniata kuuluisata, Vaan on harmi hartioilla, Valvottava valtikasta. Samoin sattuupi Savossa: Viriätkin virkamiehet Saapi harmista haleta, Kun ei jaksa jaaritella, Kiirehessä kirjoitella.
Ja kun lasketaan levolle Tämän maailman majoista, Tule sitten Tuonelahan Lasten kanssa laulamahan, Siellä on makea manna, Siellä on ilo ihana, Siellä on koria kirkko, Siellä lehteri leviä, Siellä veisaa pyhät veljet, Siellä siunatut sisaret, Siell' on semmoinen elämä, Jott' ei täällä tietää saaha, Siit' ei voi sanoa suulla, Eikä käellä kirjoitella.
Päivän Sana
Muut Etsivät