Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Minä en voinut malttaa mieltäni; mutta eräs ystävistäni, tyven luonnoltansa, sanoi: Minä olen merkinnyt kaikki annisteet, niin hyvin hänen kirjeistänsä, kuin myöskin niistä, jotka hän on mustaukseksi saanut, sillä se mainitaan vasituisesti jokaisessa. "No, mitä tuo hyödyttää? "Sinä et voi hallita itseäsi, anna minun toimeta, sanoi minun ystäväni, sinä et saa tehdä mitään.
Valtakunnan-neuvos Pentti oli silmitönnä vihasta ja kirjoitti pitkiä epistoloita laamanni Juhanalle siitä pahennuksesta, jonka tämän poika, oltuaan pari päivää pääkaupungissa, oli onnistunut aikaansaamaan; ei paljo puuttunut, ettei herra Pentti alkanut uskoa samaa kuin veljensäkin, että luultu lemmenjuoma oli Aadolfin pään pilannut; ainakaan ei hänen kirjeistänsä muuta selville käynyt.
Nyt on rouva Luther kuitenkin saanut vähän lohdutusta hänen kirjeistänsä, jotka ovat iloisemmat, kuin ne, jotka hän viime vuonna sai Tohtorin poissa ollessa. Silloin hän neuvoi rouvaansa myymään kaikki heidän Wittenbergin omaisuutensa ja muuttamaan kartanoonsa Zulsdorf'iin, että hän tietäisi hänen kunnialla pääsneen Wittenbergistä tuosta "itsekkäisyyden ja hekuman pesästä" ennenkuin hän kuoli.
Minä rakastan Emilyä enemmän nyt, kuin silloin kun Englannista lähdin. Me olemme kirjevaihdossa. Hän kirjoittaa niin hauskoja kirjeitä." Tom epäsi, punastui ja jatkoi ujosti: "Minä mielelläni näyttäisin teille yhden hänen kirjeistänsä." "Tehkää se." Tom otti povitaskustansa viimeisen näistä kirjeistä.
Minä olisin mielellään nähnyt, kuinka T:ri Luther kääntyi pois totisista kirjeistänsä ruhtinaille ja tohtoreille suuren Augsburgin Tunnustuksen johdosta, jota he paraikaa laittavat, kirjoittaaksensa näitä armaita sanoja pikku Hannuksellensa. Ei mikään kumma, että "Catharine Lutherin", Tohtorinna Luther, "mea dominus Ketha," "herrani Käthe", niinkuin hän nimittää häntä, on onnellinen vaimo.
Sitä innokkaammin nautin nyt hänen kirjeistänsä. Olimme salakirjevaihdossa. Joka päivä sain häneltä kirjeen ja tuon tuostakin pyöräilimme onnemme paikalle verestämään muistojamme ja jakamaan toisillemme onnea yhä uusilla ja uusilla suudelmilla. Niin tuli eron hetki. Olin tekosyynä matkustanut edeltäpäin Sortavalaan, saadakseni siellä rauhassa sanoa hänelle jäähyväiseni ja siunata hänen matkansa.
He tunsivat äänen, moni heistä nuo kummalliset vanhan-aikuiset sanatkin; se oli Haugen oma tervehdys eräästä hänen kirjeistänsä; ja veljet ajattelivat: nyt tulee! Alussa hän puhui hiljaa, jopa surumielisesti "ensimmäisestä rakkaudesta", hän muistutti että itse Haugekin viimeisinä vuosinaan oli tunnustanut ett'ei ensimmäinen rakkaus hänessäkään palanut niinkuin armon ensi päivinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät