Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Darnet-eukko seisoi toisessa päässä huonetta mustassa auvergnelaisessa myssyssänsä: hän näytti kuuntelevan ja vakoilevan kaikkea, oppiaksensa jotakin keskustelusta hänkin, sillä eukko aikoi kuin aikoikin heti »herran» kuoltua avata samanlaisen liikkeen.
Elisabet tointui vähitellen. Hän muisti heti, mitä hänelle oli tapahtunut, ja kertoi vapisevalla äänellä kaikki rouva Shelbylle. Hän oli ollut tulemassa emäntänsä luo jollekin asialle; saavuttuaan oven taa kuuli hän mainittavan itseään ja Harryä. Hän pysähtyi ja kuuli sitte joka sanan tuosta keskustelusta. Rouva Shelby ei paljoa puhunut.
"Kaiketi tahdotte asian oikeuden eteen?" "Armahtakaa, armahtakaa..." "Lupaatteko", kysyi Topias änkyttäen kiviensärkijältä, "ett'ette tämän erän perästä jalallannekaan astu Kalastajakadulle, ette puoleen piiriinkään?" "Lupaan; armahtakaa..." Sihteeri ei malttanut pysyä erillään keskustelusta, vaan meni syyhyttä saunaan.
Mutta itse asiassa olivat nuo molemmat nuoret niin vaiteliaita, että hän sai melkein yksin pitää huolen keskustelusta.
Tästä keskustelusta en kuitenkaan tahdo kertoa muuta kuin että kysymys oli kun olikin yksinomaan tuosta pelätystä yhteentörmäyksestä, jonka vuoksi minä en muistaakseni lausunut täällä halkaistua sanaakaan, minulla kun oli, kuten edellisestä näkyy oma tietoni ja oma vakaumukseni asiasta. Torstaina.
Yhdessä henkäyksessä luin minä: Biblianhistoriasta sisältävä sata neljä jutelmaa kodille ja koululle, jonka on koonnut Kristian Barth, autuuden opin tohtori, neljäs painos, kuvilla koristettu. Voitonriemulla katsoin Mattia silmiin, ja hän virkkoi: Onhan sinulla huntramänttiä. Ja päätökseksi ukkojen keskustelusta tuli, että minä olin pantava kouluun.
Kuulin Alanin supattavan erään toisen miehen kanssa geelinmurteella, mutta mitä he puhuivat, oli minulle aivan yhdentekevää. Keskustelusta oli kumminkin seurauksena, että miehet pistivät tikarinsa tuppeen, ottivat meiltä aseet pois ja asettivat meidät istumaan vastakkain kanervikkoon. »He ovat Clunyn miehiä», sanoi Alan. »Paremmin ei meille olisi voinut käydä.
Siinähän oli lämpimämpi ja mukavampi, ja siinähän, toivoakseni, on hauska haastellakin mamselin kanssa. Hän tuli vihdoin tuvasta. Hänet autettiin minun viereeni. Minä huusin "hyvästi", ja niin lähdettiin. Hauskasta keskustelusta ei kumminkaan tullut mitään, sillä matkatoverini hyyristyi vaununkolkkaan, niin loitos minusta kuin mahdollista.
Näin oli hän kuullut keskustelusta jok'ikisen sanan. Itse petoksesta ei hän välittänyt, sillä se tuli liian alhaalta. Hän tiesi jo aikoja sitten, millainen veitikka tuo ulkokullattu kamaripalvelija oli, joka oli ollut todistajana kaikille hänen nöyryytyksillensä ja kurjuuksillensa. Tuota toista »cabissänsä» ajelijaa hän tuskin tunsi: Tom oli hänelle vain urakkamies, ei muuta.
Felton seisoi todellakin oven takana ja kuuli joka sanan koko tuosta keskustelusta. Mylady oli arvannut oikein. Niin, mene vaan matkoihisi! sanoi hän itsekseen; seuraukset tulevat kohtakin, mutta sinä, narri, et niitä saa nähdä ennen kuin on myöhäistä niitä välttää.
Päivän Sana
Muut Etsivät