Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Forstmestarinna ilahtuen, että keskustelu näin kääntyi toiseen asiaan, alkoi puhua pulpatella selittäen, että forstmestari oli kehottanut Juhoa ostamaan ja tarjonnut apua. Mutta kesken kaiken forstmestarin kämmen paukahti aivan yhtäkkiä pöytään niin, että neiti Vange ja forstmestarinna hypähtivät säikähdyksissään.
Tuomas rupesi puhumaan muista asioista, mutta Inkeri pysyi ääneti tai vastasi niin yksikantaan, että keskustelu taas pysähtyi. Kun he tulivat tienhaaraan, jossa heidän piti erota, alkoi Inkeri puhua. Nyt me emme enää saa tavata toisiamme. Sinä et millään muotoa saa tulla hovissa käymään... Itku tukahutti Inkerin äänen. Mutta Tuomas huudahti hämmästyneenä: Mitä sinä sanot?
Te esiinnytte nyt minulle aivan toisessa valossa, sanoi Aadolf, mutta mitä te minusta ajattelette ... mitä minun on ajateltava itsestäni? Tämä keskustelu tuottaa minulle vain pelkoa eikä lohdutusta.
Mutta ihmisten mielenkiinto ei yleensä kohdistu kauan lähimmäistensä onnettomuuksiin, ei ainakaan kapakassa, jonka vuoksi nytkin keskustelu siirtyi toisiin päivän uutisiin, joiden joukossa oli myös jotakin kivalteri Kronin vaimon murhasta.
Mutta sen johdosta ei ollut kumoutunut Saksan 1879 ottama velvoitus liittoutuneelle habsburgilaiselle monarkialle antaa sota-apua siinä tapauksessa, että Venäjä hyökkäisi Itävalta-Unkarin kimppuun. Silloin Aleksanteri III päätti myöntyä ja matkusti Berliiniin. Marraskuun 28 p. 1887 hänellä oli keskustelu valtiokanslerin kanssa.
Richard vakuutti hänelle innollisesti, että hän koettaisi kaikin voimin noudattaa hänen neuvojansa. Sitten he erosivat, päättäen yhtyä seuraavana päivänä, ennenkuin saarnaaja läksisi matkaansa jatkamaan. Kun taas tulivat yhteen, oli heillä vielä pitempi keskustelu. He kulkivat yhdessä pitkän matkan ulos kaupungista, josta saarnaaja nyt läksi vaeltamaan pohjoiseenpäin.
Viime mainitut kaikki ja useimmat porvareista olivat valtiopäivämiehiä. Keskustelu koski yhä edelleen päivän valtiollisia kysymyksiä.
Samana päivänä ja melkein samana tuntina kuin edellä kerrottu keskustelu tapahtui, meni Kenelm, yksinäisillä kävelymatkoillansa ollen, hautausmaalle, jossa Lily odottamatta oli häntä tavannut vähän aikaa sitten. Ja siellä hän näki Lilyn seisovan sen kukkareunuksen luona, jonka hän oli laittanut sen lapsen haudan ympärille, jota hän turhaan oli hoitanut ja vaalinut.
Juho kulki levottomana edes takaisin. Tuntui ikäänkuin salama olisi heidät eroittanut. "Ja minä, joka tahdoin varjella häntä kaikista suruista! antaa henkenikin hänen edestään! niin, mutta totuushan on henkeä kalliimpi." Asiasta oli välttämättömästi syntyvä keskustelu; Juho oli tyytyväinen, että se nyt tapahtui, vaikka hän vääntelikin käsiänsä surusta. "Tuonko eineen sisälle?"
Loilottaminen lakkasi ja tuli keskustelu siitä, minne ajettaisiin. Siitä sovittiin pian. Mutta silloin kysyi joukosta muuan, otettaisiinko mukaan Antti, jonka luultiin nukkuneen. Toiset vastustivat ja ehdottivat, että hänet vietäisiin Villensaunalle yöksi. Mutta toiset puolustivat, että Antti on otettava mukaan. Innokkaimmin puolusti häntä se, joka äsken oli ollut hänelle niin ystävällinen.