Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Siellä oli nuorisoa kappale etäisiä sukulaisia oltiin toisilleen melkein kaikki, iloista, tervettä, reipasta nuorisoa, joka ei muuta ajatellut kuin sen kuluvan hetken huvia. Oli tultu kokoon ilopäiviä viettämään ja nautittiin nyt elämästä kuin kepeät kesälinnut, laulettiin, naurettiin, kisailtiin ja karkeloitiin.
Armas pieni morsiameni, oi, jospa voisin olla sinulle sekä isä, äiti, veli että puoliso!" Rantamäki näytti Juhon mielestä toisenlaiselta kuin tavallisesti hänen ajaessaan sisään pitkin lehtikujaa. Pienet, kepeät vaununsa eivät nekään olleet näköisensä, istuin näytti paljoa leveämmältä; hän ei istunut keskellä sitä niinkuin muulloin, vieressään oli tyhjä paikka.
Mutta kamoittihan kuitenkin tämä outo näky, nämä hennot ja kepeät, pensas-päiset itikat kummallisine ajokaluinensa, ja moni ritareista teki ristinmerkin, luullen tässä tulevan menninkäisten kanssa taistelemista. Ainoastaan Matti Kurki tunsi tulijat Lappalaisiksi, vaikka hänkin kummasteli, mitä asiata nämä Laukon kartanossa kävivät.
No, mihin kiire? Juvakka. Onhan niitä kotona toimia. Susi. Heinä-aika. Kipuna. Heinä-aika. Juvakka. No hyvästi! Kiitoksia! Kipuna ja Susi. Hyvästi. Roponen. Hyvästi! Terveisiä! Susi. Kepeät kuormat! Juvakka. Hyvästi, Juhana! Koeta parastasi! Jos Matin pelastat, olen koko elinaikani sinulle kiitollinen. Juhana. Kyllä tahdon parastani koettaa. *Audotja.* Audotja. Vai niin!
Kun hänen toverinsa kysyi, mitä tämä lauselma merkitsee, ei suntio ensin ollut kuulevinaan, vaan jatkoi yhä työtään. Hetkisen kuluttua vastasi hän, katsomatta ylös: "Jokainen lapiollinen multaa, minkä minä tälle haudalle viskaan, on putoova kuin kallion lohkare pormestarin rinnalle, vaan hyvälle Kaisa rouvalle olkoot kepeät mullat.
Kun hän suoritti näitä kohteliaisuuden toimia, olivat hänen kepeät liikkeensä, merkilliset kasvonsa ja arvokas ryhtinsä eriskummallisessa ristiriidassa hänen pukunsa karkeuden ja halpuuden kanssa. Montrosen muoto ja katsanto olivat sitä laatua, josta katsoja kohta ensi silmäyksellä havaitsee jotakin erinomaista, ne kun yhä enemmän miellyttävät, mitä kauemmin niitä katsellaan.
Elli kulki kaitasta polkua, mikä meni alas lammenrannalle, mutta hän poikkesi sitte pian oikealle metsään, jossa hänen kepeät jalkansa jättivät tuskin huomattavia jälkiä pehmoiseen, kosteaan sudensammaleesen. Hän käveli ja lauleli edelleen ja tunsi sydämensä niin keveäksi; oli kumminkin somaa olla noin vain kaikessa oma herransa.
Tee sentähden työtä, rakas poikani, ja käytä aikaa oikein. Nuoruudessa ovat askeleet kepeät, mielemme on taipuvainen ja tiedot kootaan nopeasti. Jos olemme huolimattomia kevään aikana, ei kesä meitä hyödytä, syksymme tuo meille vaan akanoita ja vanhuutemme talvi on kolkko ja ihmisten myötätuntoisuutta vailla."
Päivän Sana
Muut Etsivät