Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Ensin hän aikoi lähteä mukaan, mutta sitten vetäytyi akkunan ääreen ja katseli liiteleviä pilviä, siten salatakseen silmiänsä himmentävät kyyneleet. Kornatuskin teki lähtöä, veti kengät jalkaansa ja otti valkoisen takkinsa naulasta. Martti toipui unelmistaan ja nähdessään ukon kömpelöt liikkeet riensi hän auttamaan. Sitten näytti hän heltynein mielin lusikkansa.
Eikös se ole niin, että mitäs teet, niin tervaa, olipa lusikka tai lapio? Niinhän ne sanovat ... ja kyllä niissä ompeleet pitää. Pitää kai niin kauan kuin pettää. Eikä muuta kuin hyvästi, suutari naskalinesi! Pekka heitti pieksut olalleen ja alkoi astua. Iltapuoleen sai suutari kengät valmiiksi ja lähti niitä viemään pois.
Laulan laulajat parahat Pahimmiksi laulajoksi, Kivet suuhun syrjin syöstän, Paaet lappehin lapelen, Parahille laulajille, Taitavimmille runoille; Kivikintahat kätehen, Kiviharkko hartioille, Kivilakki päälaelle, Jalkahan kiviset kengät. Ml meiät ko'olle saattoi.
Olihan se kyllä alussa vähän estelevinään, vaan vaikka se ei sitä tunnusta, niin luulen, että hänkin jo ensi illasta... Etkö tule jo? sanoi Olavi uimahuoneen sillalta. Tulen minä ... odotahan vain vähäisen, kunnes saan kengät jalkaan. Se on hyvä eukko, jatkoi hän yhä, kevennellen sydäntään, heidän pihaan noustessaan. Hiljainen ja tasaluontoinen.
Sain myöskin hirvennahasta tehdyt ylämaalaiskuosiset kengät, jotka alussa tuntuivat vähän oudoilta, mutta totuttuani niihin, erittäin mukavilta jaloille. Poissa ollessani oli kai Alan kertonut matkansa vaiheet, sillä kaikki näyttivät tietävän, että minä olin pakomatkalla hänen kanssaan, ja laittoivat nyt matkavarustuksiamme kuntoon.
Minä olen istuutunut puutarhan penkille ja sinä istut toiselle vastapäätä.... En saa katsotuksi sinua silmiin, näen vain jalkasi, sirot ja lujat, ja voimakkaan nilkan ja kaunismuotoiset kengät.
Enni meni, ja isoäiti pani kengät vierekkää ikkunalle, jossa ne näyttivät niin nuorekkaan reippailta ja aivan kuin olisivat sanoneet: katsele nyt meitä sydämmesi halulla, kyllä ansaitsee.
«Mitä kummaa tämä on?» kysyi Henrik nähdessänsä äitinsä kengät ikkunalla heikossa päivänpaisteessa. «Luulenpa niiden olevan siinä lämpenemässä! Ja auringolla ei ole älyä tulla täyttämään velvollisuuttaan! Ei, minä tahdon tässä tapauksessa olla aurinkona!»
Aina oli hän puettu samanlaiseen tummansiniseen sarssi-pukuun, aina oli hänellä sama korkea, valkoinen pää-vaatetus, aina samat kirkkaat hopeaiset korvarenkaat, jotka olivat olleet samalla perintö- ja morsius-lahjana. Jaloissa oli hänellä aina puiset kengät ja kädessä, kun hän kulki, saarnisauva.
Suostumuksen mukaan Hintti toimitti tehtävänsä: kantoi ruokaa ja puheli: ettepä sieltä illalla joutunutkaan. En tuota joutunut, virkkoi Hemmo katsahtaen Hintin jalkoihin ja huomasi uudet kengät, josta näytti hyvin ihastuvan. Joko täällä minua odotitte? kysyi hän ja katsoi samalla naurusuin silmiin. Jo minä vähän kaipailin, sanoi Hintti ja meni lisää ruokaa noutamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät