Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Ja äkkiä hänellä oli kuvana edessä, kuinka John piti toista vierasta vaimoa, nuorempaa, kauniimpaa, verevämpää näin juuri kainalossaan kuin häntä nyt. John oli yhtä vakava kuin hän, mitä lieneekään ajatellut. Molemmat olivat äänettöminä. Alma tahtoi irtaantua hänen käsivarrestaan ja vetääntyä kauvemmaksi.
He vähät piittasivat siitä, mitä ennen ja kaukana heistä oli tapahtunut; heidän uteliaisuutensa ei ulottunut näiden kukkulain huippuja kauvemmaksi. Maailman he luulivat loppuvan missä tämä saarikin loppui; ja mitään viehättävää ei heille löytynyt omaa olopaikkaansa etäämpänä. Keskinäinen sopu ja äitiensä tyytyväisyys oli heidän pyrintönsä alku ja loppu.
Hän järjesti kirjoituksia konttooriinsa, sekä lähetti samalla ilmoituksen ettei hänen huvimatkansa käsittäisi ainoasti Nürnbergiä ja Müncheniä, vaan aikoi hän paljon, paljon kauvemmaksi pois vielä kerran Roomaan ja Neapeliin eikä hän siis niin pian taasen olisi kodon paikkeilla.
Ja kuitenkin oli samalla tuska vihlonut hänen rintaansa. Hän oli ajatellut: sinun poikasi onni surmaa oman onnesi. Sinä kadotat hänet hän tulee yhä kauvemmaksi ja kauvemmaksi sinusta hänen kauttaan. Hän oli taistellut tätä polttavaa, kalvavaa mustasukkaisuutta vastaan ja hän oli luvannut itsekseen, ettei Knut koskaan saisi aavistaa näitä hänen tunteitaan.
Suomen Seura se näkeepi, Katseleepi kauvemmaksi Seuran suurennuslasilla, Kiiltävällä kiikarilla, Ylemmäksi ymmärtääpi Viroissansa viisahasti, Aina uusia etuja Valmistaapi valtakunnan.
Peter Halket työnsi pyssynsä hiukan kauvemmaksi ja heitti uuden suuren puunpätkän tuleen. "Onpa ikävätä ettei minulla ole mitään syötävätä teille tarjota, mutta en ole itsekään maistanut mitään sitten eilisiltaa. Se on helkkarin kiusallista, kun täytyy tällä lailla kuljeksia ilman ruokaa. En olisi uskonut, että siitä syntyy niin paha elämä jo yhdessä vuorokaudessa.
Kyösti oli pelastunut, ja kun hän varmaan luuli vihollisen ehtineen niin loitos, ettei se enään palajaisi takaisin, hypähti hän ylös, pudisti lumen päältänsä ja lähti nopeasti astumaan Lumijokea kohden. Jokainen askel vei hänen siis yhä kauvemmaksi vainoojistaan. Vihdoin harveni metsä, ja siitä ymmärsi Kyösti lopuksikin päässeensä toivotulle tielle. Niin oli käynytkin.
Myöskin sphinksikäytävän toinen puoli, jonne hän nyt oli tullut, oli ihmisistä aivan tyhjä, ei näkynyt ainoatakaan vartiaa, vaikka hautapatsaitten valkea kalkki ja erämaan keltainen hiekka kuun valossa välkkyivät niin kirkkaasti, kuin niissä itsessään olisi ollut loistavaa voimaa. Yhä enemmän huolestuneena hän nousi, kauvemmaksi nähdäkseen, hiekkakukkulalle ja huusi kovasti Kleaa nimeltä.
"Kyllä se kohta kariseekin, kun näin poutaa vaan Jumala antanee kauvemmaksi aikaa" ... tuumaili emäntä. "Pitää ottaa päiväläisiä, niin saapi välemmin leikatuksi"... "Niin, saapihan sen sitte välemmin... Mutta kyllä nyt on hyvä Jumala antanut meille kauniin kesän". "Niin, kyllähän hän meitä muistaa; muistaisimme vaan Häntä siitä kiittää".
Päivän Sana
Muut Etsivät