Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Tutit pisteli suihin, että olivat ääneti, kullanmuruset. Entä sitten? No, samalla tavalla se Katariinankin lapsi vietiin, parisen viikkoa piti ensin luonansa. Hänenpä luona lapsi ensin alkoikin huonontua. Oliko se kauniskin? kysyi Nehljudof. No, oli semmoinen, ettei siitään enää somene. Ihan sinun näkösesi, lisäsi akka iskien vanhaa silmäänsä.
Kylpyaika läheni loppuaan, ja sulttaani tuumi mielessänsä, tokko kaikki kaupungin naiset olivatkin naituja, kun ovi jälleen avautui ja kookas, komea nainen näyttäytyi kynnyksellä. Hänen pukunsa oli koristettu jalokivillä ja helmillä, ja siitä sulttaani päätti, että hän varmaan oli rikas. Ja luultavasti hän oli nuori ja kauniskin, sillä hänellä oli hyvä ryhti ja juostava käynti.
Se oli rauhallista, tyyntä ja hiljaisen onnellista. Niillä näytti olevan kaikki, mitä kaipasivat ja tarvitsivat: työnsä, pieni toimeentulonsa ja uskonsa, tyyni rauhallinen uskonsa. Tyttö oli hiljainen, vaatimaton. Hän olisi voinut olla kauniskin, jos puku olisi ollut somempi. Peräseinällä oli seinään kiinnitetty vuode ja sen päässä kellokaappi.
Hän vaieten istui vaivoissaan, Tusk' ahdisti sydäntä, Ja miel' oli murtuneena, Ja himmeät silmänsä. Luo saapui nyt köyhä poikanen, Mut ryhdikäs, kauniskin, Ja lempeä, tyyni, vakainen; Hän katsahti Saulihin; Kädessä häll' oli harppu; Pyys koskea kielihin. Hirmuisna nousi nyt kuningas: "Ken näin mua häiritsee? Ken tuskien usta, uskaljas, Näin rohkeast' aukaisee?
Oikeinkohan uskoisin, että hän on niin merkillinen, älykäs ja rohkea kuin Lucia sanoi? Kauniskin kuuluu olevan. Mutta vaimoksi ? Minun ei olisi pitänyt kirjoittaa kuitenkaan niin peittelemättä. Mitenkähän Inger-rouva ottaa minut vastaan? Eihän vain pistäne linnaa tuleen ja polttane meitä sisään. Tai houkuttele minua surmanluukulle. Eikä myöskään tikarilla salaa selkään Aha!
Moneen vuoteen ei hän ollut muistanut sitä, mitä hänestä joskus oli sanottu, että hän oli miellyttävä, melkein kauniskin. Ketä varten? Miksi hyväksi? Miehensä vuoksi ei hän muistanut itseään häihinsäkään koristelleensa. Muut ne olivat sen tehneet. Siitä oli muuten viisi vuotta, viisi pitkää vuotta. Ja nyt hän yht'äkkiä oli taittanut kukan ja kiinnittänyt sen rintaansa.
Se yksinäinen olento, joka oli ensimmäisen laulun laulanut, läheni vähitellen linnan muuria; se oli kansannainen, hänen kasvonsa olivat kalpeat, mutta hyväntahtoiset, ja näkyi, että hän oli ennen ollut kauniskin. Hän näytti koettavan saada selkoa vieraan neidon laulusta, mutta kun sävelet soivat hiljaisina ja sanat olivat oudot, ei se hänelle onnistunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät