United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos vieläkin tanssia ei pidetä pelkkänä löllötyksenä, vaan sen huvitarkoitukseen liitetään pyrkimys kauniiseen ryhtiin, somiin ja luonteviin asentoihin, miellyttäviin liikkeihin ja arvokkaaseen seurakäytökseen, jotka suureksi osaksi meillä nykyiseltä sukupolvelta puuttuvat, niin Suomen nuoriso saavuttaa tanssistakin oivan välikappaleen ihanteellisille tarkoituksilleen.
Kotona siitä kertovat keskenään ja kertovat muillekin, ja kohta kertoo koko kaupunki, että Antti on matkalla tutustunut erääseen kauniiseen ja rikkaaseen nuoreen neitiin ja heidät on nähty yhdessä istumassa ja juomassa teetä ... saa nähdä eivätkö pian ole kihloissa! Vaan kertokoot! Hän tahtoo olla Don Juan. Hänessä on paljon Don Juanin luonnetta. Tyttö se häneen ensiksi rakastuu.
Se, joka luulee, että petos, väkivalta ja vääryys, sanalla sanoen: valhe, oli se verhottu miten kauniiseen kuoreen tahansa, koskaan voi muodostaa ihmiselämän ja olojen perustuksen, on suuresti, niin, sanomattomasti erehtynyt. Ainoastaan uskottomuus, jossa ei ole mitään totta, voi täten erehtyä.
Kun hän koetti todistaa, epäonnistui hän aina. Mutta kun hän hurmautuneena huudahti, viitaten johonkin kauniiseen tai suureen tai ylevään: "Kas, tuossa on Jumala ... etkö näe häntä tuossa pilvessä tuon tuulen huminassa tuossa tuon oikeuden voitossa ... hän puhuu meille kaikkialla, hän on kaikkialla läsnä!
Ja kumminkin kauppias on reipas ja hauska mies, vaikka tämä maalle muuttaminen oli häneltä tyhmä yritys. Saa nyt nähdä, voiko hän mitään hommata tuolla kaupungissa, hänellä on suuria tuumia. Mutta mitä tuo kaikki minua liikuttaa? Koetanpas, jos uudestaan nukkuisin ja näkisin jatkon siihen kauniiseen uneen. Rupean laskemaan, niin nukun pikemmin. No kuka perhana nyt taas sinne puotiin!
Molemmat pysyivät satulassaan, ja rajut käsien taputukset ja ihastushuudot ilmaisivat selvästi että katselijat olivat mieltyneet ja ihastuneet tähän kauniiseen ratsastusleikkiin. Ratsastajat palasivat paikoilleen, ja taas torvi toitahti. Toisessa karkauksessa oli mustan prinssin käydä onnettomasti.
«Luultavasti kreivi G «, vastasi toinen, pieni, laihakinttuinen naapuri, myöskin Turun kuuluisimpia porvareita. «Hän puhelee tuolla kapteini Leistin kanssa«. Nuorukainen uunin ääressä loi silmänsä kapteini Leistiin ja tuohon kauniiseen upseeriin, joka nyt suunsa täydeltä nauroi. Hän otti äkkiä taskustansa vähäisen paperipalasen, johon hän kirjoitti jotakin.
Konttoristi katsoi hölmistyneenä kauniiseen taiteilijaan, jonka kysymys tuntui hänestä hyvin odottamattomalta ja kummalliselta. Tyttö kuitenkin uudisti kysymyksensä. Minä olen tietämätön ja sivistymätön ihminen, vastasi nuorukainen, painaen katseensa maahan; en ole oppinut mitään.
Kahvin juotua rovastinna lähti ulkokausteelle vielä ihailemaan jotakin Kaisan mieliksi. Kaikkea ihaillessaan huomasi tien lähtevän kauniiseen koivu ja kuusi sekaiseen metsään niin kysyi: "Mihin tämä näin soma tie menee? Muistuttaa meidän entistä hautuumaan tietä, missä rovasti aina käveli". "Se menee juuri teille. Se on ihan tuommoinen kuiva tie koko matkan, saattaa vaikka pännäkengässä kävellä".
Tottuneena senkalttaisiin voittoihin, olisi hän tämän huomattuaan tuskin ollenkaan tuntenut mielihyvää itserakkautensa tyydytyksestä, ellei seikka olisi ollut se, että neitonen, erotettuna pääkaupungin huveista, alkoi tuntea sydämessään vallitsevan tyhjyyden käyvän sietämättömäksi ja sen vuoksi mieltyi kiihkoisen luontonsa täydellä innolla kauniiseen ja rakastettavaan sukulaiseensa.