Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. elokuuta 2024
Suurella huolella olin salannut kihlaukseni, ensin rakkaudesta Agnetaa kohtaan, sittemmin muista syistä, jotka jo olette kuullut. Hywin kyllä olin oiwaltanut, ett'eiwät siwistyneen säädyn kihlaukset woi kauwan salassa pysyä, ainakaan ympäristöllä, mutta en luullut sen tiedon niin kauaksi tulleen.
Mutta pitkän tuokion siinä seisottuaan ja mietittyään kirkas kyynel silmänurkissaan palasi Maija saunasta kotiin, mutta kun näki, että emännällä oli lämmin kahvipannu odottamassa, niin mieli palasi yhtä iloiseksi kuin ennenkin, ja hän tunsi juuri kuni kotiutuvansa siihen perheeseen, niin kauaksi kun siinä tarvittiin.
Fabiani oli tohtorin sanoista saanut rohkeutta ja oli iloa täynnänsä. Olihan Elleni tuntenut hänen. Hän tuli luoksemme ja sanoi: Me saamme hänen pelastetuksi. Joka päivä olen oleva läsnä tämän sielun uudesta syntymisessä. Tänä päivänä, kenties huomenna on Elleni jälleen oleva minun. Minä kiitän sinua, Jumalani! Me jäämme tänne niin kauaksi kuin Elleni sitä tarvitsee. Eikös niin, Archibald?
Sitte taittoi hän muutamia oksia, jotka häneltä estivät näköalan virralle, ilmoitti tuumansa seuralaiselleen, repäisi kappaleen Helenan leningistä ja heitti sen ei kauaksi siltä puusta, jonka hän oli valinnut itsellensä ampumamatkaksi. Tyttörukan sydän löi suonenvedon tapaisesti, kun hän näki, että hänen petoksensa oli keksitty ja käytettiin hänen ystäväinsä tuhoksi.
"O, sellainen houria kun olin", huudahti Sadok, "kun laskin aarteeni niin kauaksi luotani ja hoidostani! Mutta kuinka taisin sellaista odottaa omalta veljeltäni?
Se oli nyt kohonnut korkeammalle, puiden latvain tasalle, ja oli suuri ja ympyriäinen kuin kärrinpyörä. Mutta nytkös Valtteri kävi noloksi. Jota hän oli valkeana pitänyt, olikin täysikuu, joka illan hiljaisuudessa nousi metsän takaa. "Näinkö kauaksi sinä, Valtteri rukka, olet juossut kuuta katselemaan?" kysyi ukko. "Sepä ihmeellistä", sanoi Valtteri häpeissään. "Se oli aivan kuin taika valkea."
Kauaksi jo näkyi tiheän sadeverhon läpi multakattoinen tupa, muita korkeampi, kaksi savupiippua katolla, kaiketikin kylän vanhimman asunto. Sinne ohjasinkin kulkuni, ja hänellä, arvelin, on varmaankin samovari, teetä, sokeria ja kermaa, joka ei olisi perin hapanta.
"Oh, kylläpäs sinä puhut! Olen hyvin tyytyväinen siihen, vaikka se onkin sininen", sanoi Anna. "Kiitoksia, isä!" "Eipä kestä", vastasi hilpeä isä, joka tunsi olonsa sangen hyväksi mökissään. "Tiedätkös, äiti?" aloitti hän hetken hiljaisuuden jälkeen, "minä en viivy kauan kotona, vaan matkustan kauaksi tänä talvena". "Minne sitten? Mikä se niin pitkä matka on?"
"Pyydän anteeksi", sanoi hän matalalla, hyvin soinnukkaalla äänellä, "että olen tahtomattani niin sopimattomasti häirinnyt teidän rauhaanne. Minä tulin vasta muutama päivä sitte näille seutuville. Pehtorini ei ole, luulen minä, kyllin hyvästi osoittanut minulle metsästyspiirini rajoja, tai lienee ehkä intonikin vienyt minut liian kauaksi; nimeni on kreivi Lengsfeld".
Pikku David juoksi nyt riemuisena äitinsä ja Salomen luokse näyttämään kaunista köynnöstänsä, ja Javani otti sisarensa käden kainaloonsa ja vei hänen kauaksi puutarhaan. Kauan kulkivat he siellä edes ja takaisin, vielä sittenkin, kun muut perheen jäsenet jo olivat lähteneet puutarhan penkereeltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät