Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Tervehtäissään päällikkö hankasi kovasti nenäänsä katteinin nenään, ja osoitti sillä, heidän tervehdystapansa mukaan, suurta ystävällisyyttä. Kuningas ja kuningatar ratsastivat molemmat ihmisten olkapäillä; sillä maan tavan mukaan he eivät saaneet maahan astua muualla, kuin omalla tilallaan, sillä kaikki maa, jolle ne astuivat, tuli heidän omakseen.
Ainoasti rohkea Anna Segercrantz yritti hiipiä ulos, mutta joutui suoraan venäläisen katteinin syliin, joka tyttöparan rukouksista, kyyneleistä ja irtipääsemisen ponnistuksista huolimatta piti häntä lujasti kiinni sanoen: "Hiljaa, hiljaa! Et sinä tästä pääse". Kun naiset pakenivat kukin tahollensa, jättivät he hämmästyksessään vanhan Ikosen permannolle.
Katteinin hyväntahtoisuus ulottui niin loitos, että hän, aina kun johonkuhun satamaan saavuttiin, salli minun päästä niiden joukkoon, jotka päästettiin maalla käymään, jonka kautta minä pääsin tilaisuuteen uteliaisuuttani tyydyttämään.
Sanalla sanoen, hän ei ajatellut Annettea hänen rahainsa takia. "Se vierashuone," mietti hän itseksensä, "näytti minusta muodostetuksi sellaisen asunnon mukaan katteinin virkatalossa." PITK
"Ja siitä tekin pidätte," muistutti Annette; "siis minulla on kahden laillis-ikäisen miehen takaus, ja minä hyväksyn ehdotuksen. Nyt tarvitsen tuon köyhän perheen kukat, sillä kynttilän valossa ei nähdä niin tarkkaan, vaikk'eivät olekaan ranskalaisia." Palvelija lähetettiin, joka osti koko tuon pienen varaston. "Siinä näet Jumalan sormen," virkkoi katteinin rouva heikosti nauraen.
"Kyllähän se niin on ja rohkeampi ruo'an syöpi, mies ujo ohitse käypi," vastasi Martti, joka jo rupesi taipumaan katteinin ehdoitukseen. "Tosi on, ett'ei siellä koskaan puutu valaskaloja, ja, jos oikein rohkeasti käymme niitten kimppuun, taitaa mar joku valaskala joutua meidänkin harpuunaimme sakaroihin. Sitten, oikealle ja kaikki purjeet nostettuina lähdemme vaikka jääsiltojen poikki kotiinpäin.
Rouva, saatuaan useain keskusteluin kautta valoa sekaantuneesta asiasta, antoi muuanna kauniina päivänä valjastaa vaununsa ja tuli Annetten luokse. Vanhuksen kasvot olivat tyynet, vakavat, mutta kuitenkin tavallista valoisammat. "Minä matkustan pois tänään, kenties viivyn huomiseen asti," sanoi hän Annettelle; "Dora ja katteinin rouva jää luoksesi, minä olen puhunut niiden molempain kanssa."
Senjälkeen meni hän katteinin kanssa keskustelemaan Thoren muuttamisesta, johon se mielellään suostui, koska hän sen siaan sanoi helposti voivansa saada nuoremman muona-miehen, joka oli paljo parempi isännälle. Kohta istui koko perhe ilosta loistavilla silmillä vaunuissa, ja rikas Jösse ajoi kotionsa Tammikylään. Perheen tila tuli paikalla paratuksi Jössen hyväntahtoisuudella.
Kaikella voimallansa heitti hän kiven akkunasta sisälle, koettaen osata katteinin päätä. Jussila oli jo enemmäksi kuin puoleksi vetänyt puukkoansa tupesta ja aikoi jo syöstä puoleksi päihtyneen Venäläisen päälle, jospa se olisi maksanut hänen henkensäkin, kun Erkki odottamatta sekaantui asiaan. Mutta Erkin heitto ei ollutkaan niin tarkka kuin hän olisi tahtonut.
"Ei, herra kamreeri, niin ei hän milloinkaan ollut," virkkoi rouva arvoisasti; "mutta sellainen kun hän oli, ei silmänräpäykseksikään ole tullut mieleeni hävetä häntä, sillä hän oli minun mieheni, hän, jolle olin luvannut rakkautta myötä- ja vastoinkäymisessä." Katteinin rouva meni pois niiaten. "Eikö ole suupalttia kansaa, tuo väki?
Päivän Sana
Muut Etsivät