Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Ei kaivannut mallia, ei edes muistanut, että oli sitä koskaan ennenkään tarvinnut. Ensi kerran hän nyt tunsi itsensä täysin vapaaksi "uimariksi", joka hellittää kiristetyn köyden ja liitelee syvemmille vesille itseensä luottaen. Ja silloin yhtäkkiä ... ei, ei hän siitä hämmästynyt, kun jokin suhahdus pakotti hänet katsahtamaan kivipöytää kohti. Hän oli jo keskellä näkyjen maailmaa.
Vaikken ollut tilaisuudessa katsahtamaan peiliin, saatoin hyvin arvata, että olin ulkomuodoltanikin aivan sairaan näköinen. Sen voin sitäkin paremmin käsittää ympärilläni olijoista, jotka olivat yhtä paljon puuhanneet ja valvoneet kuin minäkin, useat horjuivat aivankuin juopuneet, silmät törröttivät kuin mielettöminä päässä ja kieli sammalteli sekavia, katkonaisia sanoja.
Vasta heidän kaksi tuntia turhaan etsittyään kadonnutta, samassa kuin kandidaatti uudestaan oli tullut epätoivoisen äidin luokse, sattuivat he yhtaikaa katsahtamaan samaan esineesen. Siinähän oli Petrea! Hän makasi risukasassa kallion juurella; veripilkkuja näkyi kasvoissa ja vaatteissa ja kauhea kaulakoristus kimelsi auringonpaisteessa hänen kaulassansa.
Vaimotkin pistäysivät silloin tällöin kadulle katsahtamaan lapsia tahi muuten pikimmältään silmäämään maailmaa, ja kun sattui puhekumppania, niin jäivät suusta kiinni, kunnes kumpikin muisti työnsä ja säikähti, että eihän vain siellä velli kuohu tahi puuro pohjaudu tahi puu putoa lattialle, jolloin juosten silpasivat sisään.
Hän kääntyi katsahtamaan taakseen ja sieltä Jori tulikin. »Kauanhan te viivyittekin. Minä luulin, että te...» »Te?» keskeytti Jori Elsan puheen. »Sinä», sanoi Elsa ja punastui. »No mitä sinä minusta luulit?» Elsa oli vähän aikaa vaiti, katsoi sitten Joria nauraen silmiin ja sanoi: »Minä luulin vain sinua teiksi.»
Liikunto ruhtinattaren pään yli saattoi minut katsahtamaan ylös: siinä seisoi Dagobert, etusormi varottavaisesti pystyssä ja hänen silmänsä kohtasivat minua maneitillisesti ja läpitunkevaisesti. "
Samassa tuokiossa Inkeri sattui katsahtamaan yhteen tuvan ikkunoista, ja oli hänestä, kuin olisi hän nähnyt ruudun toisella puolella kasvot. Joku on ikkunan takana ja katsoo sisään, sanoi hän. Missä? kysyi Aadolf. Tuossa... Inkeri osotti ikkunaan. Mutta samassa naama katosi. Aadolf riensi ulos, käväsi kerran tuvan ympäri, vaan ei nähnyt ketään.
Köllähän nuo ovat oikein hienoja, ja sitenhän valitaan kuten osataan, sanoi pietarilaisella murteellaan tuo ystävällinen rouva valtioneuvoksetar, joka levottomana oli noussut seisomaan ja nyt nojausi täti Sohvin olkapäähän, taputti häntä hieman ja kuiskasi: Menä menen vehäsen katsahtamaan pekkupuuhiani.
Herra heitti käydessään vannettansa ja otti sen aina sievästi liikkuen keppiinsä, vaikka nuori nainen hänen vieressänsä kuinka olisi koettanut saada sitä valkoisiin käsiinsä... Silloin sattui hän katsahtamaan minuun: hän säpsähti ja rypisti tutkistelevaisesti suuria ruskeita silmiänsä. Vihdoin tuli hän äkkiä minun luokseni. "Mitä hullua onhan tuo aron prinsessa!" huudahti hän kummastuneena.
Alla päin ja itku silmin hän kävi asuntoansa kohti, vaan ennenkuin hän sinne pääsi, hän sattui katsahtamaan kädessään olevia persikoita ja paistia. Heti hän silloin ajatteli sisartansa ja sitä, kuinka hyvältä tämä herkullinen ateria oli nälkäisestä tyttö parasta maistuva. Hänen suunsa hymyili jälleen, ilo säteili hänen silmistään ja nopein askelin hän riensi matkaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät