Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 25. lokakuuta 2025


Hän oli eilen illalla minun luonani; hän tuli sinua hakemaan, mutta sinä et ollut kotona, puhui paljon sinusta ja hyvää vaan, ja hän katui katkerasti teidän viimeistä kohtaamistanne."

Minä voin nyt ajatella entisyyttä vakaasti, mutta ei katkerasti, ja pystyin miettimään tulevaisuutta miehuullisesti. Kotia tämän sanan parhaassa merkityksessä minä en saattanut enää toivoa. Häntä, johon olisin voinut vuodattaa hellempää rakkautta, olin opettanut rupeamaan sisarekseni.

"Nyt sinä puhut katkerasti, Marit", sanoi hän, "mutta onko se todellakin tarkoituksesi Jumalan ja ihmisten edessä?" "Luuletko että minulla on kaksi kieltä suussa?" vastasi Marit. Tore antoi hänelle kättä ja Marit laski omansa siihen. "Se on siis päätetty", sanoi Tore, "ja minä toivon että Jumala antaa siunauksensa siihen". "Niin, kun hän vaan antaisi", vastasi Marit.

Kun en ollut kaualle aikaa varjoani nähnyt ja nähdessäni nyt kuinka se oli tuon kelvottoman miehen hallussa, juuri silloin kuin olisin sitä paraiten itse tarvinnut, sydämmeni oli pakahtua ja aloin katkerasti itkeä. Tuo inhottava mies ylpeili siitä minulta ryöstetystä kalustaan ja uusimaan tarjoustaan rupesi hävyttömästi.

Jumalan hän oli unohtanut rangaistus oli oikea, mutta voi, niin katkera Agnes, Agnes, jota hän vieläkin rakasti, jonka edestä hän oli valmis uhraamaan kaikki Oliko hän niin äärettömän suuri syntinen, että Jumalan täytyi häntä noin katkerasti rangaista Pelasta, pelasta Herra näistä tuskista Pastori itki ääneensä. Pastoria seurasi sentään joskus onnikin.

Minä rupesin nyt havaitsemaan, että entiset epätäydellisyyteni muistuttausivat, että minä olin unen ja ravinnon tarpeessa, minkä tähden katkerasti kaduin sitä että ajattelemattomuudessani olin heittänyt kakkuni pois. Uupuneena kuin olinkin monista huolistani, vaivuin vihdoin uneen.

"Oi, ystäväni, Jumala on laupias ... hän lievittää surusi... Sillä uskothan, Eugen, että Jumala on rakkaus, etkö uskokin?" "Säästä minua sellaisista kysymyksistä, Dora", vastasi Eugen katkerasti hymyillen, "anna anteeksi, en tarkoittanut pahaa, mutta nyt nyt ei mikään voi lohduttaa minua ... ehkä sitten myöhemmin..."

Mutta sitte, kun hänen äitinsä kasvonjuonteet olivat kangistuneet, kun viimeinen elon-merkki niistä oli hävinnyt, palasi häneen tunto siitä, mitä hän oli kadottanut, ja hän itki ja valitti katkerasti. "Minä olen aivan yksinäni", huusi hän tuskissansa. "Ei ole ketään koko maailmassa, joka minusta mitään pitää, ei ketään!"

Hänen liikutuksensa oli niin vahva, ettei hän voinut puhua, hän pani päänsä minun olkapäälleni, sitten rinnalleni ja itki katkerasti. Minä lohdutin häntä, puhuin hänelle mutta hän ei voinut kuulla, puristi aina kättäni ja sanoi kyynelten valuessa: "Odottakaa, odottakaa, pian minä lakkaan. Minä tahdon teille sanoa...

Sellainen oli m. m. keisari Hadrianus, joka katkerasti kadehti runoilijoita ja maalareita ja taiteilijoita muilla sellaisilla aloilla, joilla hän halusi saavuttaa mainetta.

Päivän Sana

imevän

Muut Etsivät