United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten itse kilpailussa peittyä pölyyn, ehkä katkaista kätensä, nyrjäyttää jalkansa, niellä tuntuvasti tomua, kenties kärsiä iskuja, ja kaiken tämän ohessa hävitä.
Siinä ei koskaan voi olla varma, ennenkuin kala on maissa. Ei milloinkaan voi antautua sen turvallisen tunteen valtaan, että pyydykset eivät petä ja että kala ei voi päästä. Välisuvanto on aina epäluotettava. Siinä on arkkuja, pukkeja ja otvia, joiden ympäri ja alitse kala voi kietaista siiman ja katkaista sen.
Silloin hänet valtasi epätoivo, kauhea halu katkaista väkivoimalla häpeänsä kahleet. Hänen kasvonsa vääntyivät, hikikarpalot pusertuivat otsalle, sielun syvyydessä kamppailivat pelottavat voimat. »Se on tehtävä se on hävitettävä minä hänet pakotan!» jupisi hän itsekseen. Vaimo kuuli outoja kuiskauksia ja kavahti istumaan. »Ei ei! Miksei?
Mutta viisausasian suuren tärkeyden takia täytyy meidän taaskin, vastoin estetiikan sääntöjä, katkaista kertomusta, että ei jäisi hämäryyttä. Lopultakin, näet, aikojen kuluttua, selvisi pastori Pöndisen asia uskon avulla.
Micawber ilmoitti tämän havaintonsa, ikäänkuin ei kukaan muu olisi koskaan ennen huomannut sitä, näytti kummastuttavan tätiäni, joka äkkiä vastasi: "Noh, Ma'am, ylimalkain en kummastelisi, vaikka olisitte oikeassa!" "Koska Mr. Micawber nyt aikoo katkaista ne rahalliset kahleet, jotka niin kauan ovat kytkeneet häntä", lausui Mrs.
Mutta vielä empi hän. Mitä pahaa on tuo viaton, sievä eläin sinulle tehnyt? Miksi tahdot turhanpäiten sen elämän katkaista? Pyssyn piippu vähän aleni. Mutta taas muisti Kyösti koulun luonnontieteelliset kokoelmat. Piippu jälleen nousi. Ampujan "käsi käski, toinen kielsi". Kyösti tuossa kahden vaiheilla ollessaan yhä kiihtyi.
Oli hänellä epämääräinen tunne rinnassaan siitä, ettei hän menetellyt niin kuin oikeastaan olisi pitänyt. Oliko hänellä kuitenkaan oikeutta yht'äkkiä itse ratkaista kaikki, katkaista yhdellä ainoalla iskulla ne siteet, joita he molemmat olivat olleet punomassa? Mutta miksei?
Kaunis yksinkertaisuus, korkea puhtaus opissa ja ihmeellisyys tapauksissa, joista hän luki, kiinitti koko hänen huomionsa; mutta niin lujat olivat ulkokullauksen ja harhauksen siteet, jotka vangitsivat hänen sielunsa, ett'ei pyhän sanan innottavimmatkaan kohdat voineet niitä katkaista.
"Olli-kulta, hyvä Olli, rakas Olli, sinä viisas ja väkevä Olli, päästä minä ylös!" "No, niin. 'Ei nöyrän kaulaa katkaista'. Mutta lupaatkos, ett'et enään koskaan käy päälleni?" "Minä lupaan". "Vannotkos myöskin?" "Minä lupaan ja minä vannon, ett'en 'sinä kuuna kullan valkeana', käsilläni kajoo sinuun, Olli!"
Tässä se juuri oli erotus suurten ja pikku sielujen välillä. Suuri sielu ei olisi koskaan epäillyt katkaista mitä yksityistä sidettä tahansa tuon suuren, tuon aatteellisen tähden, joka on kaikkien suurten sielujen oikea elämänala. Eikä Heikkikään olisi epäillyt katkaista siteitään kotonsa kanssa. Ei ainakaan siksi, että se olisi ollut hänen mielestään väärä teko.