Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Se päivä, joka huomenna valkenee on ehkä koetuksen päivä." Nuoret tytöt suutelivat äitinsä kättä, jonka hän siunaten laski heidän päänsä päälle ja lähtivät kumpikin pois, Margareetta lepäämään keltaiseen kamariin, joka oli Katariina rouvan huoneen vieressä ja jossa hänen oli tapana maata saattaaksensa olla lähellä jos äitinsä häntä yöllä kutsuisi luoksensa, ja Sesilia omaan huoneesensa.
Ponnistaen itseänsä levolliselta näyttämään vastasi Katariina rouva: "tyttäreni pakeni turvattomana niistä väkivaltaisuuksista, jotka uhkasivat häntä, eikä hänellä enään ole kotoa, jonne hän taitaisi palata. Jos, ja missä hän on suojaa saanut, en minä tiedä. Poikani palvelee kuningastansa." "Minä miehenä?" "Luutnanttina yhdessä niistä rykmenteistä, jotka turhaan kokivat Suomea puolustaa."
Minä, myös minäkin nyyhkytin, ja synkeä aavistus täytti sieluni. Mutta, voi Jumala! kuinka vähän vielä saatoin arvata kaikkea sitä onnettomuutta, jota se päivä meille oli tuova!" "Mitä sitten tapahtuikaan? puhukaa..." "Palatessamme oli mökki ilmi-tulessa. Katariina syöksi sisään pelastamaan lastamme. Minä taasen suojelin häntä kokoontuneelta kansalta, joka melusi ympärillä.
"Ja nyt, Juho veli," sanoi Katariina rouva, sitten kuin kaikki ruoalta päästyänsä olivat istuutuneet, "tosin olisi sopivinta ettei joulurauhaa uusilla murheilla rikottaisi, mutta koska kuitenkin aina on paras katsoa jokaista seikkaa suoraan silmiin, niin ala. Mitä tietoja sinä tuot?" "Valitettavasti surullisia maaraukallemme, suuria ja tärkeitä.
Niin, minä haluaisin tavata erään naisen vangittujen joukossa, vastasi Nehljudof samalla äärimmäisellä kohteliaisuudella. Olisitte sanoneet sen silloin kuin olitte kokoushuoneessa. Ketä te siis tahtoisitte tavata. Tahtoisin tavata Katariina Maslovaa. Onko hän valtiollinen rikoksentekijä? kysyi tirehtöörin apulainen. Ei, hän on vaan tavallinen... Onko hän siis tuomittu, vai mitä?
Mutta hän ei sanonut Katariina Aleksejevnalle edes tätä vähemmän hienoa leikkiä ja sanoi ainoastaan: Kaikillahan meillä on sekä hyviä että huonoja päiviä. »Jokohan nyt tämäkin pettäisi, ajatteli hän. Kaiken sen perästä mikä on ollut, se olisi hyvin huonosti tehty häneltä.»
Katariina rouva ei milläkään muotoa tahtonut näyttää Margareetalle, että hän piti tottelemattomuutta kovalle käskyllensä edes mahdollisena, mutta vielä vähemmin tahtoi hän käyttää Maijun vakoilevia silmiä, saadaksensa tietoa asian oikeasta laadusta. Semmoista ei ollut ajatteleminenkaan. Hän päätti sentähden jättää ajalle ja omalle vaarillisuudellensa näiden epäillyksien poistamisen.
Niin, sanopas, eikö se ollut aate, jota Maria Teresian tai Katariina II:n sopisi häneltä kadehtia? Hän lähti, käveli, souti tai ratsasti, en tiedä oikein kuinka, mutta joka tapauksessa hän riisti meiltä suloisen seuransa, jäähyväisiä sanomatta. Hän karkasi kuin karkasikin ja teki sen taidolla semmoisella, joka osoitti, ettei hän ensi kertaa tällä tavalla kunnioittanut maantietä läsnäolollansa.
Sesilian sydän sykki melkein kuultavasti, ja heloittava puna levisi hänen kasvoillensa. Samassa avattiin ovet ja huoneesen astui solakkavartaloinen, kaunis, nuori mies, ylhäisien vapaalla käytöksellä. Vilkkaasti, mutta hienolla maltilla riensi hän Katariina rouvaa tervehtämään.
Mutta samassa tuli Maiju neitsy sisälle. Omituisella, vähän tutkivalla katseella käski hän Margareetan astumaan sisälle Katariina rouvan luo, ja jäi itse Ellin luo. "Kuka tuo vaimo on tuolla sisällä?" kysyi Katariina rouva. "Se on se talonpojan vaimo, joka niin suurella hyvyydellä antoi minulle kodon, kun minä pakolaisena tulin hänen taloonsa."
Päivän Sana
Muut Etsivät