Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. marraskuuta 2025
Tosin tänään ei tehty työtä kedolla, vaan sitä vastoin oli huolehtiminen karja navettaan, joka toimi vuorotellen tapahtui sunnuntaisin rengin ja talon työmiesten välillä. Tänään se oli Anteron velvollisuutena ja uskollisena alammaisena hän kiiruhtikin toimituspaikalleen. Vielä oli hän vettä noutamassa, kun piika huusi: "Antero kiiruhda, isäntä kysyy sinua."
Miks et hyöri, liiku, liehu, Laulaen ja leikiten? Niin, mä tiedän, miks et liehu: Tunto suree turmeltu; Viallinen ver' ei kiehu, Luonto itkee loukattu. Täällä koira karjoineen, Täällä karja kelloineen, Hui, huhu huu! Täällä nurmi ruohokas, Aho, mäki marjakas, Hui, huhu huu, Korpi kajahuu! Salot suuret salini, Mätäs pieni pöytäni, Hui, huhu huu!
Lehmiä seisoo pienoinen karja toisella puolen penkereen tulossa radalle päin. Ensimmäisenä niistä tuntee Junnu omansa, ja sekin keksii samassa Junnun, nostaa päänsä pystyyn, ynähtää tutusti, mölähtää, ja lähtee juoksujalassa, kello kaulassa kahakäteen kalkattaen, tulemaan kohti.
Silloin vihdoin viimeinkin eräänä kolkkona syys-aamuna, kun tuskin näki kättäkään silmänsä edessä paksussa sumussa, pieni karja oli ahdattu läävään ja Wappu istui takan ääressä jäykkänä vilusta, silloin ilmautui se juoksupoika, jonka tuli viedä Wappua kotiin.
Katsoi kerran karjoansa, silmäeli siivatoita; sanan virkkoi, noin nimesi: "Karja on kaunihin näköinen, siivatat sileäkarvat, kaikki ilveksen iholla, metsän uuhen untuvalla, tuntuvilla tummelilla, nännillä näpähyvillä." Lyhmistihe lypsämähän, heittihe heruttamahan. Veti kerran, tuosta toisen, kohta kolmatta yritti: susi päälle suimastaikse, karhu päälle kuopaiseikse.
Joka aamu, kun hän tuli navettaan varsinaiselle työkentälleen rukoili hän nöyrästi Jumalan siunausta itselleen ja karjalle, joiden menestys oli hänelle sydämenasiana, ja siunausta olikin hänen työssään. Hänellä »onnistui» karja, sanottiin, vaan itse tiesi hän parhaiten, mistä onni tuli.
Vastapäätä porstuan ovea on pienonen navetta, sillä karja on pieni, noin kymmenlehmäinen. Sen yhteydessä on katettu kuja, jonka ylisille vie hevosella ajettavat leveät raput. Että ollaan kivisellä mäkimaalla, sen osoittaa sekin, että suurin osa kujaa ja navettaa on tehty kivestä.
Kokonaisten Puolan kaupunkien asujamisto marssi pitkin noita kahta Brest-Litovskista Kiovaan tai Moskovaan johtavaa viertotietä. Toinen pakolaisaalto vyöryi hiljaa eteenpäin Liettuasta Vitebskiin ja Smolenskiin vieviä maanteitä. Päivällä karkoitetut saivat kärsiä syyssateista, yöllä kylmyydestä. Mukana raahattu karja teurastettiin tai myytiin polkuhinnasta.
Niinpä hän heitti sen sikseen ja alkoi sen sijaan hiljalleen laulella: Minä seison kukkulalla, ennen auringon laskemaa, Näimpä siellä oman kullan meren rannalla istuvan. Auringon alentuessa tuli Reeta niityltä ja pieni karja ammuen perästä. Viija oli tehnyt siihen tauspellolle lastuista savun ja vei maitoastiat vastuukseen.
Ja siinä hän rupesi miettimään miten tähän saisi helposti talon paikan. Ja siinä hän mielessään laitteli ja rakenteli talon, sievän rakennuksen tuonne niemelle ja tähän rinteelle uhkeat pellot. Niitty levisi tuolla Lehmipuron alangossa, jossa oli sakea petäikkö. Karja kulki viljavilla ahoilla. Ja lahdella kävi hän verkolla ja nuotalla. Sanalla sanoen, hän näki mielessään talon täysineen.
Päivän Sana
Muut Etsivät