Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Petronius painoi seppelöidyn päänsä hänen rinnalleen ja virkkoi hymyillen: "Minä olen siinä tapauksessa orjattaren orja. Minä ihailen sinua, jumalattareni, kiireestä kantapäähän asti."
Kun hän ne sai luulla, alkoi hän vapista kiireestä kantapäähän, hänen silmänsä sumenivat, ja hän vastasi tuskin kuuluvasti: tottapa se lienee, koska lapset sen sanovat. Hän tunnustaa! kuului kaikkien huulilta ja heidän kasvoissaan kuvastui hämmästys ja inho, suurempi vielä kuin ennen, jolloin noita ei ollut tunnustanut. Tuomarejakin puistatti.
Oliko se ääni, jonka hän aamulla oli kuullut ja joka vielä kaikui hänen korvissaan, jonkun näistä kolmesta? "Näitkö sen pienen sinisen?" kysyi tohtori. Kyllä, hän oli nähnyt sen, kiireestä kantapäähän saakka itsetietoisen pienen sinisen. "Mitäpä hänestä sitten?" kysyi Juho melkein äreästi. "Hän on rikas ystävä, neiti Schwalbe, jonka he toivovat miniäksi.
Kaukaa kuuli hän Kirila Petrovitschin äänen ja kiirehti huoneesensa peläten, että hänen poissa-olonsa huomataan. Salissa kohtasi hänet Kirila Petrovitsch; vieraat ympäröivät tuon tutun ispravnikkamme ja tekivät hänelle kysymyksiä. Ispravnikka, joka oli matkapuvussa ja aseissa kiireestä kantapäähän asti, vastasi salaperäisellä ja epävarmalla tavalla.
Minä olen yhtä suuri kuin sinäkin, huomautti kaunotar vähän äkäisesti. Poika mitteli silmillään tyttöä kiireestä kantapäähän. Hän ei voinut väittää sitä vastaan. Niin, sinä oletkin jotenkin pitkä tytöksi, lausui hän; käytkö joka sunnuntai kirkossa? Mikä paikka se on? Etkö sinä tiedä, mikä kirkko on? En, onko siellä hauskaa? Poika katseli ihmeissään vieressään seisovaa pientä pakanaa.
Köyhät käsittivät sitä paremmin kuin hänen rikkaat tuttavansa Moleswichissä, kun he sanoivat: "Mrs Cameron on päästä kantapäähän lady." Hänen kasvoistansa päättäen oli hän varmaan ollut kaunis, ei mikään täydellinen kaunotar, mutta hän oli ollut sievä. Nyt tämä kauneus oli haihtunut kylmäksi, harmaaväriksi ja masennetuksi ja uniseksi ujoudeksi.
Ilpotar pyyhkeili häntä kiireestä kantapäähän ja ojensi hänelle paidan, housut ja kauhtanan, vetäisi vielä vyönkin ympärille ja kiinnitti soljen. Kourista nyt kiitokseksi! Panu kouristi kylvettäjäänsä. Kouristaisin enempikin, jos en olisi matkasta väsynyt. Et ole niin väsynyt, muuta mielessäsi hautelet.
Sinun vastustelemisesi seuran virtaa vastaan veisi sinut aina viistoon asemaan, ja minun isäni ei pidä koskaan kävellä kaltevalla pohjalla, vaan suorana ja vakavana omalla tilallansa ja maallansa kuin oikean vanhan kansan ritarin, jommoinen nyt kerran kuitenkin olet rakkaan pääsi korkeimmalta laelta kantapäähän saakka.
Se kysymys, mitä Uriah olisi tehnyt, jos hänellä olisi ollut jotakin rohkeutta, olisi ollut samanlainen, kuin se kysymys, mitä sekasikiö-koira tekisi, jos sillä olisi tiikerin rohkeus. Hän oli pelkuri kiireestä kantapäähän ja osoitti vihaisuudellansa ja äreydellänsä pelkurin luontoansa yhtä paljon nyt, kuin ainakin kurjassa elämässään.
Mitä puhtain onni kuvastui hänen kasvoillansa: ei mitään puuttunut hänen onnestansa, ei mitään muuta kuin hänen molemmat poikansa. Haluaako teidän armonne ostaa karpaloita? Meillä ei ole muuta tähän vuodenaikaan, kuului hänen vierestänsä lapsen ääni, ja siinä seisoi pikku Vera, kiireestä kantapäähän lehtikiehkuroilla koristettuna.
Päivän Sana
Muut Etsivät