Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Kuohuksissaan vastasi heille kadetti Shingarjov ja alkoi itkeä. Toisetkin edustajat nyyhkyttivät. Tsheidse ja Kerenski vaativat duumaa kääntymään kansan puoleen ja kehoittamaan sitä nousemaan kapinaan hallitusta vastaan. Mutta kansaneduskunnan enemmistö vastusti vielä jyrkästi vallankumouksellista menettelyä.
"He seuraavat meitä, eivätkä hallitusta", sanoi Herzenstein pilkallisesti ministeri Stishinskille, "sillä he huomaavat, että meidän ryhmämme tuoksuaa maalta". Siitä saakka oli katkera pikkusota hallituksen ja kansaneduskunnan kesken. Duuma asetti valiokunnan kiireellisesti valmistamaan lakiehdotusta kuolemanrangaistuksen poistamiseksi.
Hallituksensa alussa Aleksanteri II oli antanut toiveita siitä, että hän uudistustyönsä päätteeksi kutsuisi kokoon kansaneduskunnan. Siitä oli vuosia kulunut, ja taantumus ja sen mukana vallankumous oli taas tehnyt tulonsa Venäjälle.
Kuinka vaatimattomat silloin vapaamielisen vastustuksen toiveet olivat, sen osoitti "venäläisten perustuslaillisten julistus" vuodelta 1883, joka heidän valtiollisten vaatimustensa suurimpana määränä sisälsi kansaneduskunnan kokoonkutsumisen, jolla olisi vain neuvotteleva valta. Kun kuitenkin tämän aikakauskirjan salakuljetus Venäjälle tuotti liian suuria vaikeuksia, niin se 1883 lakkasi.
Tämä Leo Tihomirovin sepittämä, sangen opettavaan äänilajiin laadittu asiakirja, joka oli rikas analogiatodistuksista sekä terästetty valheilla ja uhkauksilla, teki hallitsijaan sen vaikutuksen, ikäänkuin kansaneduskunnan kokoonkutsuminen merkitsisi antautumista sen puolueen tahtoon, joka oli murhannut hänen isänsä.
Ainoastaan pyhän synodin uusi yliprokuraattori, Pobedonostsev, hylkäsi jyrkimmällä tavalla ja kiihkoiselle kamariviisaalle ominaisella innolla aiotun kansaneduskunnan kokoonkutsumisen, uuden "jaaritteluklubin", niinkuin hän sanoi, joka vain oli tuottava Venäjälle hirvittävää onnettomuutta, niinkuin muka Länsi-Europan esimerkki osoitti.
Nikolai II vakuutti vastauksessaan, että oli sopimatonta epäillä kansaneduskunnan kokoonkutsumista. Hänen hallitsijatahtonsa, että kansan valittuja oli kutsuttava olemaan mukana työssä valtakunnan hyväksi, oli horjumaton; joka päivä hän työskenteli tämän tehtävän toteuttamiseksi. Kahta viikkoa myöhemmin, 4 p. heinäkuuta, Nikolai II Pietarhovissa otti puheilleen erään vastalähetystön.
Tsaari kieltäytyi vastaanottamasta duuman lähetyskuntaa, joka tahtoi juhlallisesti jättää hänelle kansaneduskunnan julkilausuman. Vasta 26 p. toukokuuta ministeripresidentti antoi hallituksen vastauksen parlamentin ohjelmakirjoitukseen. Se sisälsi selvän kiellon. Sitä eivät kadetit olleet odottaneet, ja he kävivät heti hyökkäykseen.
Hänen nimellinen esimiehensä Bulygin työskenteli tsaarin käskystä yksinomaan vaalilain valmistamisessa, joka oli perustuva säätyjakoon ja takaava enemmistöltään monarkkisen ja hallitsijalle uskollisen kansaneduskunnan valitsemisen. Pitkien keskustelujen jälkeen Trepov antoi suostumuksensa siihen, että tsaari ottaisi vastaan semstvolähetystön Pietarhovissa 19 p. kesäkuuta.
Päivän Sana
Muut Etsivät