United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaiken tämän lupasi Stanley tietysti huolellisesti lähettää hänelle. Lukongeh ja hänen päällikkönsä olivat Kesäkuun 7 päivänä jo varhain aamulla ulkona sanoaksensa jäähyväisiä. Mutta ainoastaan viisi kanoottia oli valmiina lähtöön! "Mitä tämä merkitsee, Lukongeh?" kysyi Stanley. "Lähde huoleti ja muista, veljeni, mitä sinulle sanoin". "Lukongeh on rehellinen", lisäsi hän arvokkaasti.
Kolme tahi neljä kanoottia tuli hänen vastaansa; kilvan ne kiitivät saariin päin. Onneksi oli järvi tyyni. Miehistö ponnisti kaikki voimansa, että olisi luullut heidän sydämensä pakahtuvan; heidän nopeat liikkeensä, heidän rinnoistaan nousevat syvät huokaukset, kiitävä venhe, innokas perämies kaikki oli ikäänkuin sopusoinnussa tämän kamalan tilan kanssa.
Tällä tavalla pantiin vesiajolle kuusineljättä kanoottia, joista muutamat olivat hyvin suuria, ja koska he eivät voineet keksiä useampia, seurasivat he myös hiljaa alas virtaa kunnes tulivat Frankin kanoottien luokse. Kaikki kanootit otettiin kiinni ja vietiin leiriin.
Sitte lähestyi vielä viisi muutakin kanoottia, täynnä seudun asukkaita. villit huusivat ja pyysivät että Stanley tulisi heidän kuninkaansa luo, vaan hän oli huomannut heidät liian sivistymättömiksi ja väkivaltaisiksi ja piti sentähden viisaimpana olla maalle nousematta. Villit rupesivat silloin uhkailemaan, jonkatähden Stanley piti parhaimpana olla myöntyvinään heidän pyyntöönsä.
"Sinä jo sait kalan, Miranda", hän huudahti voitonriemuisena; ja hänen ilmeinen intonsa kokonaan lauhdutti Mirandan harmin. Pari kolme kertaa melalla pistäen impi palautti kanootin kohon luo ja Taavi sai palkkansa. "Ota kohosta kiinni, Taavi", Miranda käski, "ja nosta kala kanoottiin, minä sillä välin hoidan kanoottia."
Koska Stanley pitämättä mitä suurinta huolta ei voinut uskoa venehistön johtoa muille, suuntasi hän kello 9 aamulla kanootti-parvensa, jonka etunenässä oli Lady Alice, lastattuna suurimmalla osalla ampumavaroja, läheisimpiä saaria kohden. Kova vihuri puhalsi luoteesta. Suurella vaivalla soudettiin korkeita aaltoja vasten. Päivä laski. Synkkä pimeys ympäröitsi laivaa ja kanoottia.
Pilkkanaurulla vastasivat villit tähän ilmoitukseen, ja hetken kuluttua kiitivät nuo neljätoista kanoottia maata kohden, venheiden miehistön rajusti kiljuessa. Stanley asetti väkensä pitkin rantaa ja odotti. Kun villit olivat tulleet 90 jalan päähän rannasta, alkoi toinen puoli heistä ampua myrkyllisiä nuoliaan, toinen puoli taasen yhä souti rantaan päin.
Neljäntenäkolmatta päivänä lähetti Stanley paljon ennen auringon nousua, ettei Bumbireen kansa huomaisi mitään, kuusitoista suurinta kanoottia Manwa Seran johdolla takaisin, "Refuge"-saareen tuomaan sieltä loput retkikunnasta, ja kehotti monesti heitä olemaan varovaisia eikä tekemään mitään tuhmuuksia.
Stanley, jonka venhe kulki etupäässä, sekä kolme kanoottia olivat jo saapuneet lahdelman rantaan, kun nähtiin kanootti erään niemen alapuolella nuolen nopeudella kiitävän putousta kohti pitkin näennäisesti tyynen veden pintaa. Inhimillinen voima ei tässä kohden auttanut mitään. Kanootti saapui pian lähelle saarta, joka erotti putoukset toisistaan ja hävisi vasemmanpuoliseen koskeen.
Veneet palasivat yön aikana; ne olivat käyneet hyvin kaukana ja olivat tavanneet monta kanoottia, joissa olleet intialaiset tahtoivat nähdä amiraalin. Intialaiset seurasivat kristittyjä kyläänsä, joka näiden antaman tiedon mukaan oli kaikista suurin ja säännöllisimmin rakennettu.