United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mä seisoin, kankeana kauhusta Yön hirmuin tähden, virran reunalla: Mä mielin saada tietää, mistä asti Tuo virta alkaa. Tutkin tarkimmasti. Sen lähteitä näin kaikkiallakin. Ne kiiluvat kuin silmät petturin: Ne krouvit on; ne turmeluksen tuovat; Vaan lait ja tavat niille suojaa suovat.
Toisissa kärryissä herätti kaikkien huomiota äiti, joka istui yksin taka-istuimella, kankeana ja koruissaan, sivullensa katsomatta ja niin ryhdikkäänä, että kaikki terävät katseet kimmahtivat hänestä takaisin. Myssy kiilsi uhkaavaisesti päivänpaisteessa ja kirjavat niskanauhat häilyivät takana, ikäänkuin pilkallisesti vähän napsahdellen tuulessa.
Toisen kerran oli sinua vähän isompi poika kuollut. Hän oli äitinsä ainoa poika, kuten sinä olet minun ainoa poikani. Kalpeana ja kankeana hän makasi paareillaan, ja hänet aiottiin jo peittää multaan. Voi, kuinka äiti silloin itkikään häntä, mutta Jumalan Poika sanoi hellästi äidille: »
Ystävä ei kauvan voinut tavaroita katsella, kuin jo vilusta kankeana helisevin hampain rupesi huutamaan ja kolkuttamaan ovea, päästäksensä ulos. Mutta kaikki oli lukussa. Kuski ja palvelija olivat hovineuvoksen kanssa poissa ja koko huoneissa ei yhtään henkeä. Suljetun herran hätä kävi hirveäksi, mutta kadullakaan ei näkynyt ketään. Hän huusi, juoksi ja hyppi kuin hurja pysyäksensä lämpösenä.
Kohta sen jälkeen nousi Virkku, kankeana aivan kuin seiväs olisi ollut sen ruumiissa, ja kulki pää painuksissa, sivuilleen katsahtamatta kuistin alle. Siellä pimeässä se laskeutui hiljaa maahan, silmät auki, eikä näyttäytynyt koko päivänä. Pihalla oli kaikki niinkuin ennenkin.
Micawber teki muistettavan kanteensa, viittasi Uriah Heep uhkaavaisesti sinun tätisi puolisoon". Tätini, joka istui yhtä kankeana ja ulkonaisesti näytti yhtä levolliselta, kuin ennen, nyykäytti suostumukseksi. "Kenties", huomautti Traddles, "se oli vaan tyhjää hävyttömyyttä?" "Ei", vastasi tätini.
Kylmänä, kankeana makasi nyt edessäni hän, jota olin niin werrattomasti rakastanut ja jonka kanssa eläessäni oli ollut semmoistakin aikaa, jolloin tunsin itseni sanomattoman onnelliseksi. Koko menneen elämäni kirjawa kirja aukeni selwässä järjestyksessä eteeni siinä seisoessani. Oikullinen sattumus oli hänet minulle lahjoittanut, mutta sama sattumus weikin hänet minulta.
Minä olen tehnyt enemmän kuin mitä velvollisuuteni olisi vaatinut minä olen alentanut itseni epäuskoisten edessä!" Hän meni, niska kankeana, ovelle. Silloin seisoi rouva Helldorf äkkiä masentuneen isänsä edessä. "Isä", lausui hän vapisevin äänin.
"Olette ajaneet kelpo kyytiä, näen minä!" "Pakkanen on, Peter.. Kirottu pakkanen!" kuului nyt se pitkä turkkiniekka sanovan, joka ohjakset heitti kädestään ja jotenkin kankeana nousi reestä, hevosen hikisenä pudistellen, niin että kello helisi aisassa. "Luulenpa, että olemme läpijäätyneet.